Maaliskuun luetuimmat kirjat ovat tässä:
1) Henki, joka parantaa. Kirjoittaja on Peter H. Lawrence. (Päivä Oy 2011) Olen vuosien varrella sen verran useasti nähnyt / kuullut, että Jumala tosiaankin parantaa vastauksena rukouksiin, että tämä aihe kiinnostaa aina.
Reilu kuukausi sitten yksi pariskunta otti yhteyttä, ja pyysi rukoilemaan sen puolesta, että he saisivat lapsen. Tietysti lupasin rukoilla ja kerroin rukouspyynnön nimettömänä vielä seurakunnan rukousillassakin. Viikko sitten tuli iloinen soitto, että nyt raskaustesti näyttää raskauden alkaneen!
Ei kai siinä tainnut paranemisesta olla kysymys, mutta kuitenkin siitä, että Jumala voi rukousten kautta tehdä suuria ja merkittäviä asioita ihmisten elämässä.
Lawrencen kirja tutkii tarkasti Raamatun tekstejä ja siinä rinnalla on myös paljon esimerkkejä siitä miten ihmiset ovat paranemisen kokeneet. Lukemisen arvoinen kirja!
2) Irman tarina. Kirjoittaja on Rauni Virtanen. Alaotsikko kertoo kirjan sisällön: Kanadansuomalaisen Irma Kuprin matka Kanadasta Neuvostoliitton ja Venäjältä Suomeen.
Irman tarina on karua luettavaa. Siitä karuudesta esimerkkinä vaikka se, että Irma ehti olla avioliitossa noin viisi kuukautta kun jouluaattona 1937 miliisit veivät hänen miehensä. Irma odotti ja odotti miestään takaisin kunnes sai 20 vuoden kuluttua varmuuden siitä, että hänet oli ammuttu jo reilun kuukauden päästä pidätyksestä. Samoin kävi aviomiehen isälle ja Irman omalle isällekin. Eikä se paljoa lohduttanut, että Stalinin kuoltua 1958 nämäkin miehet rehabilioitiin, eli myönnettiin, että tuomiot olivat vääriä.
3) Vesa-Matti Lahti: Siperia kutsuu! (Into-kustannus 2017)
Lahti kirjoittaa yhdysvaltalaisten vasemmistoaktivistien 1920-luvulla perustamasta kansainvälisestä Kuzbas-siirtokunnasta, joka perustettiin Siperian Kemeroviin. Into kirjoittaa lähti siitä, että hänen isovanhempiensa jäämistöstä löytyi päiväkirja, joka kertoi isoisän elämästä Kuzbas-siirtokunnassa.
4) Panu Kaila: Talotohtori. (WSOY 1997) 660 sivua tuhtia asiaa perinteisen puurakentamisen salaisuuksista. Tämä on kirja, josta löytyy tietoa tarvitsevalle. Joskus tämä on tullut kahlattua aika tarkkaan läpi, mutta nyt olen lukenut tästä vain palasen sieltä ja palasen täältä.5) Oskari Saari: Aki Hintsa, voittamisen anatomia. (WSOY 2015) Se taisi olla Mika Poutala, joka mainitsi tämän kirjan jossakin haastattelussa ja ajattelin, että vaikuttaa mielenkiintoiselta. Hain kirjan ja siitä lähtien se on ollut vessaistuntojen lukemistona. Parhaat palat on jo luettu, mutta muutama kuivempi luku on vielä jäljellä.
Mitä tästä voittamisen anatomiasta on saanut? No ainakin jonkinlaista taustakuvaa F1-rallimaailman kulissien takaa. Räikkönen, Häkkinen, Hamilton, Vettel... siinä joitakin nimiä. Aki Hintsa taas on, niin kuin varmaan tiedät, lääkäri. Tai oli. Hän kuoli vuonna 2016. Työ huipentui huippu-urheilijoiden lääkärinä ja neuvonantajana.
Kirja ei ole vain tarinaa edellä mainituista uheilijoista, vaan mukana on myös ihan hyvää sovellettavaa tietoa terveyden hoitamisesta tavallisemmallekin pallon tallaajalle. Itelleni tärkeintä taisi olla unen määrän tärkeys. Siitä luettuani olen tähdännyt vähintäänkin kahdeksan tunnin yöuniin.
6) A.E. Järvisen Salojen valtias löytyy makuuhuoneen lattialta sängyn vierestä kannet levällään. 66 sivua on edetty lapintarinoiden mestarin mukana Kutskoivin tunturin rinteillä elävän Sepelikaula-karhun matkassa. Järvinen kirjoitti tämän jo 1934, mutta minun painokseni on WSOY:n 1999 mallia. Mukavan kevyttä hyvän yöunen irrottelulukemistoa.
7) Toisella puolen sänkyä kelloradion päällä lepuuttaa kansiaan Annikki Kariniemen Erään avioliiton anatomia. Satakunta sivua on luettu ja saman verran vielä pitäisi jaksaa. Kirja herätti 1960-luvulla jonkinlaista kohua - eikä ilman syytä - mutta kyllä tämä minulle on turhan sitkas luettava.
8) Esa Siren: Törnin sissit. (Gummerus 2017) Kannet on jo kiinni tätä eepoksesta. Pettymys. Tuli sellainen olo, että kirjoittajan palkapäivä taisi olla lähellä, mutta työ oli vielä tekemättä. Sitten tehtiin nopeasti se sivumäärä mikä oli sovittu. En sano enempää.Siinäpä se oli maaliskuun 2018 saldo. Toki olisin vielä muutaman voinut listalle lisätä, mutta antaa nyt olla. Ne eivät ole olleet sillai merkittäviä.
Tästä on kuiten hyvä jatkaa elämää ja lukemista. Mitäpä sitä ihminen muuta voisi. Mukavaa lukukevättä kaikille tasapuolisesti.
