Suomi 100 vuotta - 100 kirjaa hyllyssäni. Kirjat 51-60.

Jatkan 'Suomi 100 vuotta' listaani vähän tuoreemmilla kirjoilla. Nämä ovat minulle kirjoja joilla on suuri ja merkittävä sisältö. Kirjoja joihin soisin jokaisen tutustuvan. Vaan katsotaanpa millainen lista tästä tuli.

51) Risto Heikkilä: Miksi maapallo ei putoa? 2010. Tämä on suunnattu varhaisnuorille, mutta kyllä tässä ihmettelyä riittää aikuisillekin. Ja kyllä ihmettelyn aiheita riittääkin, jos vähänkään on tietoa koko tästä systeemistä, jonka osana elämme. Jotenkin luotan, että tietokoneeni toimii isommin tökkimättä, mutta miten koko tämä maailmankaikkeus voi toimia? Viisautta siinä on tuhottomasti mukana.

52) John Ortberg: Kuka tuo mies on? 2012. Kirja siitä miten Jeesuksen vaikutus on tuntunut yksilöihmisten elämässä ja yhteiskunnan eri alueilla, kuten taiteessa, tieteessä ja kasvatuksessa. Ja vaikutus jatkuu yhä. - Todella vaikuttava ja silmiä avaava kirja. - Englantia osaavat voivat kuunnella juutuupista Ortbergin puheen 'Who is this man?'

53) Tom Krauter: Ihme, josta länsi ei tiennyt. 2016. Kirja kertoo Tallinnasta 1970 tienoilla. Kommunistihallinto oli päättänyt tukahduttaa / tukehduttaa kristinuskon Virossa. Heillä oli siihen keinonsa. Ne keinot eivät riittäneet kun alkoi tapahtua ihmeitä. - Lue ja ihmettele!



 
54) Timothy Keller: Tuhlaaja-Isä. 2010. Pieni kirja ja suuri sisältö! Kukapa ei tuntisi tuhlaajapoika-kertomusta? Keller katsoo tuota kertomusta toisesta näkökulmasta eli siitä miten kertomuksen pojilla oli kohtuuttomasti tuhlaileva isä. - Minulle tämä on yksi niitä kirjoja, joiden lukemiseen voin ihmisiä kehottaa. Tämä on hyvää tekevä kirja todellisesta rakkaudesta ja armosta!


55) Francis Chan: Hullua rakkautta. 2012. Hyvä jatko tuohon Kellerin kirjaan. Chan vakuuttaa, että maailmankaikkeuden Luoja rakastaa ihmistä "hullun lailla", ehdoitta ja uhrautuvasti.


56) John Burke: Täydelliset älkööt vaivautuko. 2009. Burken idea kirjassaan on, että seurakunnat eivät ole täydellisiä varten. Kirja kertoo epätäydellisistä ihmisistä, joiden elämässä Jumala on tehnyt täydellistä työtä. Burke sanoo, että raamatun sivuilta löytää paljon ihmisiä, jotka epäilivät. Seurakunnassakin pitää olla turvallista epäillä. Raamatusta löytää toki niitäkin, jotka eivät epäilleet - he olivat fariseuksia, jotka ristiinnaulitsivat Jeesuksen.

57) Saara Kinnunen: Sovintoon elämän kanssa. 2014. Sovinnon merkityksen ymmärtää parhaiten kun miettii mikä olisi sovinnon vastakohta. Kukapa ei tahtoisi siis olla sovinnossa oman elämänsä kanssa? Kinnunen on tunnettu ja arvostettu kirjoittaja, joka toimii sosiaalipsykologina ja perheterapeuttina. Yksi kirjan luku on 'Elämän suorittajasta unelmien toteuttajaksi'. - Mietippä sitä!

 58) Judah Smith: Elämä on ________.  2016. Kirjoittaja epäilee, että aika moni pitää Jumalaa poliisina, joka pyrkii saamaan ihmiset kiinni jostakin tyhmyydestä, josta voisi sitten ihmistä rangaista. Smith kuiten väittää, että Jumala kyllä ajaa meitä jokaista takaa, mutta ainoistaan osoittaakseen meille kuinka paljon hän on meitä rakastanut ja rakastaa edelleenkin. - Ajattelehan jos tuo väite on totta!

 




59) Teuvo V. Riikonen: Velikultia ja veijareita. 2006. Tämän listan toinen pieni kirja. Riikonen ottaa taidokkaasti esille Raamatun sivuilta nipun henkilöitä, profeettoja ja apostoleja, ja tekee heistä ihmisiä. Nämä henkilökuvaukset ovat täynnä mukavaa huumoria ja sellaiset kuin Haggai, Sefanja, Obadja ja Filippus saavat jokainen oman lukunsa täydeltä elävyyttä. Jos olet pitänyt raamatun henkilöitä kuivina ja mitäänsanomattomina kavereina, niin lueppas tämä kirja. - Tosi mukava lukukokemus!

 60) Marko Selkomaa: Askeleet yliluonnolliseen. 2012. Mukavahan se olisi, jos elämässä kaikki olisi selitettävissä. Vaan kun ei ole! Listan ensimmäinen kirja katseli isoja, selittämättömän isoja kuvioita, jotka kuiten koskettavat "läheltä" jokaista. Tämä Selkomaan kirja tuo tuon selittämättömän ja yliluonnollisen luonnollisen lähelle jokaista. Toki on sanottava, että jos lukijalla ei ole ennestään mitään kosketuskohtaa yliluonnolliseen, niin tämä voi olla hivenen turhankin korkealentoista. Ihmettelyä tulee riittämään! - Mitähän jos lukisit?

Siinä se minun lista 51-60 oli. Oletko yhtään näistä lukenut? Tai oliko listalla yhtään, jonka voisit lukea?

Paistakoon kevätaurinko!

Zoega Sidamo Ethiopia. Aamun viritys.

Tuoksu. Kahvinautinnossa ei ole kysymys vain siitä miltä kahvi maistuu kun sitä kulauttaa kupista suuhunsa. Kahvittelu alkaa jo siitä kun avaa uuden kahvipaketin ja vetää juuri avatusta pakkauksesta ensi kerran tuoksut sisällensä.

Zoegan Sidamo Ethiopia on juuri sellainen kahvi, josta nauttiminen on hyvä aloittaa sen tuoksusta. Tänä aamuna tuoksu oli vahvimmillaan kun jauhoin aamukahvin pavut myllyssä juuri ennen kahvin valmistamista. Latasin pressopannuun kahvin ja veden, tablettiin Lapin Kansan, tein voileivän ja siitä se torstaipäivä lähti liikkeelle.

Niin kuin nimikin kertoo niin Sidamo Ethiopia on sieltä kahvin kotimaasta Etiopiasta. Zoega on merkinnyt pussin kylkeen paahtoasteen seiskaksi (asteikko 1-8), eli aika vahvaa se on. Paahdon täydentää vielä 'fyllighet' 5 (asteikko 1-5) ja 'syrlighet' 1 (asteikolla 1-5).

Sidamo on kahvi, josta on helppo pitää. Maut ovat oikein mukavassa aamutasapainossa, joten tästä voi hyvällä odotuksella lähteä päivään. Vielä kolmas mukillinen ja siinä se on. Hyvä aamu.

Novelleja joita voi lukea minuutissa

István Örkény: Minuuttinovelleja

Arkistosta korvieni välistä nousi muistikuva, että ei kai vain se Minuuttinovelleja ollut unkarilaisen kirjoittajan kirja? Aika vähällä etsimisellä löysinkin Minuuttinovellit hyllystäni. Se taitaa olla kirpputorilöytö ja sittemmin se on saanut ainakin väliaikaisen kodin hyllystäni.

Kirjan takakansi vakuuttaa, että tämä on kulttiklassikon maineessa. Idea on niin lyhyissä teksteissä, että novellin "ehtii lukemaan sillä aikaa kun keitämme löysiä munia tai odotamme vastausta puhelimeen (mikäli numero tyyttää varattua)".

No, mitä sanoisin? Ensin ajattelin, että jos näin vähällä pääsee kirjailijaksi niin taidanpa alkaa itsekin.

Yksi kirjan novelli on nimeltään Tyhjä sivu. Sille on varattu kokonainen aukeama (tyhjä sellainen) ja / paitsi aukeaman lopussa on selitys, että nämä tyhjät sivut kertovat joko olemattomista tai sitten sellaisista olevaisista, joista kirjailijalla ei ole mitään sanottavaa.

Onneksi kirjan alussa on myös käyttöohje. Sen lopussa kirjailija sanoo, että "jos et ymmärrä novellia, lue se uudelleen. Mikäli et vieläkään ymmärrä, on vika novellissa. Ei ole olemassa tyhmiä ihmisiä, on vain huonoja Minuuttinovelleja."

Luin kirjan läpi vessassa istuntojen aikana. Se tuntui sopivan kirjailijan ideaan siitä, että novellien pitää olla luettavissa tilanteissa, jotka muutoin voivat jäädä paitsi lukuharrastuksesta. Niin kuin siinäkin hetkessä kun keität niitä löysiä munia.

Kenelle tätä suosittelisi? Yksi on ihan varma: vessassa lukijoille. Siihen tämä on omiaan kunhan muistaa, että jos ei heti ymmärrä lukemaansa, niin kannattaa seuraavalla istunnolla lukea se uudelleen. Jos ei sittenkään vielä ymmärrä, niin vika oli novellissa.

Ennen kirjan lukemista voisi olla hyvä lukea sen lopusta kirjailijan esittely. Kun on sen lukenut, niin novellitkin saavat oikeanlaiset raamit ympärilleen. Ainakin osa novelleista jää aika laihoiksi, jos ei ensin lue tuota lyhyttä kertomusta siitä kuka oli István Örkény. Hän oli syntynyt 1912 ja kuoli 1979. Jo noista vuosiluvuista voi päätellä, että tämä Unkarin juutalainen kirjailija on elänyt läpi maansa monin tavoin kuohuvaa historiaa ja se elämä ja kokemus ilman muuta näkyy hänen novelleissaan. Minkähänlaisia novelleja vuosisadan kaksi viimeistä vuosikymmentä olisivat tuottaneet jos István Örkény olisi saanut vielä ne elää?

Niin, ja vaikka alussa sanoin, että jos näin vähällä pääsee kirjailijaksi, niin... No kun lukee tämän kirjailijan elämäntarinan edes lyhyenä versiona, niin osaa sen jälkeen pitää suunsa kiinni tyhmistä arvioista.

István Örkény: Minuuttinovelleja. 
Kääntäjä Juhani Huotari.

214 sivua.

Atena Kustannus Oy 2005.

 

Görgy Moldova: Neljäkymmentä uskollista

Aikani mietittyäni muistin vielä kaksi unkarilaista kirjoittajaa ja heidän hengentuotteensa, jotka olen lukenut. Molemmat löytyvät omasta kirjahyllystäni. Ensiksi esittelen Görgy Moldovan kirjan Neljäkymmentä uskollista.

Kun Egerin tähdet kirjan tapahtumat sijoittuivat 1550 -luvun Unkariin, niin Moldovan kirjan Unkarissa ollaan noin 100 vuotta myöhäisemmässä ajassa. Molemmat kirjat siis pohjautuvat todellisiin tapahtumiin.

Suuri osa unkarilaisista kuului joko luterilaiseen tai reformoituun kirkkoon. Osa maasta oli turkkilaisten hallussa ja islam sai maassa jalansijaa. Isoa osaa Unkaria hallitsi Itävallan keisari Leopold. Unkari oli sekä poliittisesti että uskonnollisesti hajalla ja jakaantuneena.

Moldovan kirja kertoo tilanteesta, jossa keisari Leopoldin suhteet katoliseen kirkkoon johtivat siihen, että Unkarin protestantit joutuivat vainon kohteeksi. Katolisen kirkon jesuiitta-veljeskunta järjesti vainon sen ajan katolilaiseen tapaan. Kysymys ei kuitenkaan ollut pelkästä uskonvainosta, vaan mukana oli vahvasti valtiopolitiikka ja sen valtapyrkimykset.

300 unkarilaista protestanttista pappia tuomittiin menettämään virkansa ja omaisuutensa ja he päätyivät kaleerivangeiksi soutamaan Itävallan sotalaivoja Välimerellä. Niin kuin kirjan nimi jo kertoo, neljäkymmentä pappia säilytti uskollisuutensa uskoaan ja kirkkoaan kohtaan mitä kamalammissa vainoissa. Kirja on heidän tarinansa.

Kun kirjaa lukee, ei voi muuta kuin kauhistella ihmisen pahuutta. Ihminen on turhan usein ollut toiselle ihmiselle susi. Surkeita on tässäkin kertomuksessa se, että susiksi osoittautuvat ne, jotka ovat kääriytyneet lampaiden vaatteisiin. Kristillinen uskonto voi olla kaukana todellisesta Kristuksen seuraamisesta ja evankelisesta uskosta. Uskonto, olipa se mikä tahansa, nostaa turhan usein ihmisen huonot puolet esille. Usko ja todellinen suhde Kristukseen sen sijaan tuo sydämeen muutoksen ja pyrkimyksen tehdä lähimmäiselleen se rakkaus minkä kohteena haluaisi itsekin olla.

Tämä kirja ei ole juuri miltään puolelta lukemiseen houkutteleva, vaikka tätä on sanottu yhdeksi unkarilaisen kirjallisuuden helmeksi. Kansipaperi ei herätä mielenkiintoa, kirjan teksti jo ensi vilkaisulla kuiskaa, että älä yritäkään lukea minua. Mutta... jos aihepiiri kiinnostaa, niin mikäpä siinä: tartu kiinni ja raivaa itsesi kirjan läpi. Kirja kertoo ainakin sen, että ihminen voi kestää mahdottomia ja olla uskossaan luja. Se on osa kristillisen seurakunnan historiakirjoitusta.

Kirjan kirjoittaja Görgy Moldova ei ole mikään turha tyyppi. Hänen sukutaustansa ovat juutalaisuudessa ja nuoruudessaan toisen maailmansodan aikana hän joutui Budapestin juutalaiseen gettoon. Siltä perustalta nousi kuitenkin kirjailija, joka on kirjoittanut yli 70 kirjaa ja jonka teoksia on myyty yli 13 miljoonaa. Se on kuulemma enemmän kuin kenenkään muun unkarilaisen kirjailijan kirjojen myynti. Siinäkin mielessä tutustumisen arvoinen.- Ei aivan turha kaveri!

Kirja on jo vanha, mutta netin mukaan ainakin Lapin kirjastoista löytyy.

Görgy Moldova: Neljäkymmentä uskollista.
Suomeksi käänsi Taisto Nieminen.

249 sivua. 

Kirjapaja 1978.

Gárdonyi Géza : Egerin tähdet, Gergely Bornemisszan elämä

Tammikuun lopussa kirjoitin lukemistani Vilmois Kondorin kirjoista Budapestin varjot ja Budapestin vakoojat. Kondorin kirjoja lukiessa haroin muistisolujani miettien, että mitähän muuta unkarilaista sitä on vuosien varrella tullut luettua. Ensiksi tuli mieleen tietysti kaikki Unkarin ja Budapestin matkaoppaat, mutta lienevätkö edes unkarilaisten kirjoittamia?

Löytyihän sieltä muistin perukoilta tietysti Egerin tähdet. Muistini tulosti minulle, että ensin tuo kirja loi luotaantyöntävän vaikutuksen tyylillään ja paksuudellaan. Alkukangertelun jälkeen luin sen melko nopeasti läpi, vaikka sivuja olikin 500.

Selasin tässä nettiä ja löytyyhän tuo kirja Rovaniemen kirjastostakin. Ensimmäisellä lukukerralla löysin Egerin tähdet kirpputorilta, mutta se ei kuitenkaan saanut pysyvää kotia meiltä. Lukemisen jälkeen annoin sen suositusten kera eteenpäin. Tiedä sitten onko lahjan saaja sen lukenut?

Sen verran positiivinen maku tuosta kirjasta aikoinaan jäi, että hain kirjan ihan tätä blogia varten kirjastosta. Kahlasin sen pikalukuna vielä uudelleen.

Kirjailija Géza Gárdonyi on kuollut jo 1922, joten aika vanhasta kirjasta tässä on kysymys. Suomeksi se käännettiin kuulemma jo 1926 ja sitä mainostettiin nuorisoromaanina. Jos tuo sana tarkoittaa seikkailuja ja jännitystä, niin olkoon sitten nuorisoromaani. Historiallinen romaani kyllä olisi osuvampi kuvaus tälle kirjalle. Se kertoo 1500 luvun puolivälin Unkarista ja huipentuu Egerin linnan taistelukuvaukseen. 1552 turkkilaiset piirittivät Egeriä, joka sijaitsee Unkarin pohjoisosassa.

Kirjan sivut ovat sankareita täynnänsä. Historiankin tuntemia heistä ovat ainakin Gergely Bornemissza ja István Dobó, jotka johtivat linnan puolustusta. Tietysti hyvässä kirjassa ja oikeassa elämässäkin täytyy sankareina olla myös naisia ja niinpä tämänkin kirjan henkilögalleriasta heitä löytyy.

Taistelua linnan muureilla kuvataan kirjassa yksityiskohtaisesti ja ymmärtääkseni myös pitkälti historiaa ja aikansa todellisuutta kunnioittaen. Turkkilaiset eivät tällä kertaa onnistuneet linnan valtauksessa, mutta myöhemmin kaupunki jäi turkkilaisten haltuun lähes sadaksi vuodeksi.

Jollakin saattaa herätä kysymys, että mitä ihmettä turkkilaiset tekivät Unkarissa saakka?

No, ei se Unkarissa silloin sen kummempaa ollut, kuin ovat nykyisetkin sodat ja valtapyrkimykset. Taustalla voi näyttää olevan uskonto. Egerin aikana kristillisyys ja islam, mutta lopulta kaiken taustalla taisi olla pitkälti myös suurten johtajien henkilökohtaiset pyrkimykset ja kaikesta piittaamaton sotahulluus. Näin Unkarin matkailusivusto kertoo Egerin taisteluista:

"Ottomaaniset turkkilaiset, jotka valloittivat Budapestin vuonna 1541, piirittivät Egerin syyskuussa 1552, mutta heidän ei onnistunut vallata linnaa siitä huolimatta, että heitä oli vähintään kuusi kertaa enemmän kuin puolustajia. 40 päivän pituisen piirityksen aikana myös Egerin naiset osallistuivat aktiivisesti puolustukseen. Tämä voitto on keskeinen Unkarin historiassa, ja Géza Gárdonyi teki siitä kuolemattoman romaanillaan "Egerin tähdet"."

Luin kirjan jo paljon ennen kuin kävimme ensimmäistä kertaa Unkarissa. Egerissä en ole käynyt, vaikka joku kesä taaksepäin sinne juuri tuon kirjan vuoksi teki kovasti mieli. Linnan rauniot kun siellä on edelleenkin. Sopivaa majoitusta kaupungista meille ei silloin löytynyt ja niinpä Eger jäi vielä käymättä.

Eri puolilla Unkaria olemme kuitenkin nähneet jälkiä turkkilaisten ajasta ja niin siellä liikkuessamme tämän kirjan tarina nousee aina uudelleen mieleen. Yksi hieno paikka, jossa turkkilaisten aika on edelleenkin näkyvissä, on kaupunki nimeltä Pecs. Taidanpa laittaa tähän kuvan sieltä. Olimme siellä kesällä 2013.

Turkkilaiset rakensivat aikoinaan tämän moskeijan Pecs'iin. Rakentamiseen käytettiin paikalla sitä ennen olleen kirkon rakennuskiviä. Sitten kun Turkin aika Unkarissa päättyi, moskeija muutettiin kirkoksi. Siinä se on kaupungin keskusaukiolla muistuttaen 1500-1600 luvun turkkilaisajasta.  

Egerin tähtiä haluan suositella erityisesti historiasta kiinnostuneille lukijoille. Historia tulee tässä silläkin tavalla lähelle, että viime aikoina Unkari on käynyt omaa "taisteluaan" oman aikamme kansainvaelluksen pyörteissä. Turkkikin on kuvassa mukana, sillä sitä kauttahan tuo pakolaistulva on pitkälti tullut. Nyt Unkarin oli helpompi sulkea rajansa tulijoilta kuin Egerin tapahtumien aikana 1500-luvulla. Saa nyt sitten nähdä mitä tämä kevät 2017 tuo tullessaan noiden pakolaisten suhteen.

Unkarissa niin kuin Turkissakin on nousussa myös vahva kansallistunne. Se on sitä samaa mikä Egerin tähdissäkin tulee esille. Tai vaikka nykyisen Budapestin Sankarien aukiolla.

Suositella voin tätä kirjaa myös jos haluat kiinnittää Unkarin matkaasi hivenen enemmän tuon maan historiaa. Budapestista ei ole pitkä matka Egeriin. Siellä olisi turistille mukava kirjakohde tutustumista varten.

Gárdonyi, Géza: Egerin tähdet, Gergely Bornemisszan elämä.
Kääntäjä Yrjö Liipola.

506 sivua

Librum Oy. 1983

Tiistain päiväkahvit: Lavazza Classico

Pastorin ilonaiheet tässä arkisen elämän syrjässä otetaan usein pienistä hyvistä asioista. Tänään yksi mainitsemisen arvoinen hyvä asia oli uuden kahvipaketin avaaminen. Niin pieni asia!
Muitakin ilonaiheita tässä päivässä on ollut, mutta en niitä käy tähän listaamaan. Jos joku välttämättä haluaa kaiken tietää, niin voin lähettää melko täydellisen listan vaikka sähköpostina.

Vaan menenpä asiaan. On tätä Lavazzan Classicoa tullut ennenkin juotua, mutta en vain muistanut enää sen makua. Edellinen paketti, Yirgacheffe, loppui aamukahviin ja päiväkahvin sain keittää uudesta paketista. Myönnettävä on, että Yirgacheffe oli niin hyvää, että muistamaton ennakkokuva tästä Lavazzasta oli vähän epäröivä. Kun ei muista niin ei muista.

Kun sitten ensimmäistä mukillista maistoin, niin vau! Onhan se vähän hassua, että joku kahvi on enemmän kuin vain kahvia ja se, että sen maistaminen nostattaa päivän uusiin sfääreihin.

Kuva kertoo enimmän osan kaikesta oleellisesta: traditional, balanced ja chocolaty ja Italia. Maistelehan noita sanoja! - Eikö maistukin hyvälle kahville?

Kahvin laadusta minusta kertoo sekin, että vaikka toinen mukillinen ehti jäähtyä ihan kylmäksi pitkän puhelun aikana, niin sittenkin se oli niin hyvää, että en heittänyt sitä pois, vaan join kylmänä ja mustana.

Tämä on nyt vakava suositus: Jos näet Lavazzan Classicoa myynnissä kaupassa niin osta. Itse ostin tämän ulkomailla käydessäni. Siis Haaparannasta. Se on mukava ulkomaanmatkan kohde, kun reissulta ehtii aina kotiin omaan sänkyyn yöksi.

Kurkista tästä Lavazzan kalenteria. Tältä kalenterisivulta vasemmasta reunasta, siitä kolmen pikkuviivan kautta pääset selaamaan koko kalenteria... Mahtavat ja paljon puhuvat kuvat...

Suomi 100 vuotta - 100 kirjaa hyllyssäni. Kirjat 41-50

Kirjakustantajat painivat nykyään sen kanssa, että eipä juuri muuta kuin puoli vuotta sitten ilmestyneet kirjat pitää jo laittaa alemyyntiin. Ovat kuulemma jo vanhoja! Se on kaiketi melkein sama ilmiö kuin tietokoneiden ja kännyköiden kanssa. Osta uusi ja vie se kotiin. Kun pääset kotiin, niin ostoksesi on jo vanha ja sama valmistaja mainostaa netissä uutta ja kauniimpaa. Osta siis taas uusi!
Ajattelin vielä tähän listaa kirjata kymmenen vanhaa kirjaa hyllystäni. Jotakin näissä numeroissa 41-50 on sellaista, että siellä ne vaan olla köllöttelevät hyllyssä vaikka julkaisemisesta on jo muutama vuosikymmen mennyt.

41) Norman P. Grubb: Jumalan hullu. 1938. Tämä kirja on yksi elämääni vahvimmin vaikuttaneista kirjoista. Se kertoo C.T. Studd'in elämäntarinan. Hän oli syntynyt 1860 rikkaaseen perheeseen ja peri miljoonaomaisuuden. Uskoontulo muutti hänen elämänsä ja lahjoitti omaisuutensa pois. Elämäntyönsä hän teki lähetystyössä Kiinassa ja Afrikassa. Kirja on julkaistu myöhemmin Päivä Oy:n kustantamana nimellä Lähetyspioneeri.

C. T. Studd oli lähetystyön pioneeri.

42) Härmän Kustaa: Nisumaitua. 1975. Kirjoittajan oikea nimi on Vilho Koskimäki. Hän on kirjoittanut murrepakinoita Kauhavan ja Härmän murteella. Näitä Härmän Kustaan kirjoja minulla on pari kolme hyllyssä. Mielenkiinto näihin johtuu siitä, että isäni oli kotoisin Kauhavalta. Mukavaa luettavaa, jota lukiessa täytyy välillä nauraa ääneen!

43) J.J. Jansen: Evankelinen sananjulistus. 1931. Ilmestyessään kirjan tekijää, norjalaista Jansenia mainostettiin "uuden saarnatavan edustajaksi".
Ehkä tuo "uusi saarnatapa" on jo nyt vanha, mutta ihan tähän aikaan sopivaa kirjasta löytyy edelleenkin. Vai mitä sanot ajatuksesta: "Olkoon joka sana eletty, ennenkuin se sanotaan." Jansen sanoo, että hyvän saarnan täytyy olla meidän aikaamme sopiva. Saarna, joka oli hyvä 1856, ei hänen mielestään taida olla hyvä enää 1931. ...Niinpä niin, eipä paljon naurata tämä kirja.

44) Pienviljelijän käsikirja. 1915. Sisäkannessa on käsin kirjoitettu teksti: Tämän omistaa J.E. Nurminen, Kurikka, ostettu 11/12 15. Niin suomalaista historiaa että!

Ihan mukavaa kahvipöytäluettavaa. Ja kyllä tällaisista kirjoista voi oppia... tästä olen löytänyt senkin, että miksi puhutaan säästöpossuista. - Tiedäthän sen vanhan keksinnön, johon niitä kolikoita laitetaan talteen? - No tämä kirja tietysti selvittää myös sianhoitoa tulolähteenä. Siinä yhteydessä siteerataan irlantilaista sananlaskua, joka sanoo, että sika on köyhän säästöpankki.
Piirroskuva taitaa esittää sitä pienviljelijän tupaa.




45) Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä. 1928. Tämä Finney oli syntynyt Amerikoissa vuonna 1792 ja hänestä tuli yksi 1800-luvun tunnetuimpia evankeliumin julistajia. - Lue ja ihmettele!

46) Johannes Arnd: Totisesta kristillisyydestä. 1909. Tämä on neliosaisen Totisesta kristillisyydestä -sarjan toinen osa, joka julkaistiin eka kerran suomeksi 1835. Arnd oli saksalainen pappi, joka oli syntynyt 1555. Suomalaisellekin kristillisyydelle merkittävä kirja jo painosmääränsä vuoksi. Vuoteen 1850 mennessä Totista kristillisyyttä oli myyty Suomessa jo yli 11000 kappaletta. Aika monessa herraskartanossa jos mökissäkin tätä tavattiin ja siitä uskonoppia ammennettiin.

47) Stanley Jones: Kärsivien Kristus. 1934. Jones oli amerikkalainen metodistikirkon lähetyssaarnaaja ja teologi, joka teki työtä noin 50 vuotta Intiassa ja intialaisten hyväksi. Hän oli Gandhin ja Nehrun ystävä ja laajasti arvostettu työnsä vuoksi. Tästä arvostuksesta kertoo sekin, että hän oli Nobelin rauhanpalkintoehdokkaana vuosina 1962 ja 1963. Hänen kirjoissaan olisi paljon tällekin ajalle - yksi jota ajattelen on itämaisten uskontojen ja kristinuskon kohtaaminen. Jonesin kristinusko oli perusteltua ja koettua, ja pystyi vastaamaan itämaisten uskontojen haasteeseen uskottavasti.

48) Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. 1964. Somistanut Akseli Gallen-Kallela, sanotaan kannessa. Kukapa ei tätä kirjaa tietäisi. Myönnän, että en ole lukenut sen jälkeen kun tätä oli pakko koulussa lukea. Kukaan ei silloin kertonut miksi tämä oli luettava. Gallen-Kallelan piirrokset ja maalaukset tekevät tästä painoksesta sellaisen, että taitaa pysyä hyllyssä. Siis tallessa.
 
49) Maatalouden tietosanakirja. 1928. Tämä kolmeosainen tietosanakirja on kaunis katsella ja paljon aikansa tietoa sisältävä teos.
Tästä selviävät aakkosjärjes-tyksessä monet mieltä askarrut- tavat asiat, kuten ahdashenkisyys, automobiili ja hännänajo. Automobiilille on annettu selke- ämpi suomalainen nimitys 'voimavaunu'. Sen toimintaa selitetään sivun verran, joten selväksi varmasti tuli. Ja jos et tiedä mikä on inkubatsioni, niin tästä kirjasta se selviää. (Älä turhaan googleta, ei sitä tietoa netistäkään löydy.)

50) Mika Waltari: Turms kuolematon.1955. Yksi Waltarin historiallisista tiiliskiviromaaneista. Tarina menee ajassa kauas taaksepäin ja lukeminen vie aikaa pitkästi eteenpäin. Niin se vaan on.

Siinäpä ne olivat, listan vanhuksia kaikki. Seuraavissa menen sitten jo tuoreempiin kirjoihin. Valinnan vaikeus niissäkin tulee olemaan niin kuin on jo ollut näiden tähän asti listattujen kanssa.

Lukuiloa Sinulle!

Aamukahvinautinto: Etiopialainen Yirgacheffe

Rouva keitti aamukahvin tänään kun minulla oli hitaan heräämisen aamu. Kurkkukipu ei yöllä antanut nukkua oikein hyvin ja väsytti vielä seitsemän aikaan aamulla niin, että olisin mieluumin pysynyt sängyssä.
Vaan kun pääsin kahvimukin ääreen, niin se oli aamun pelastus. Piti ihan kysyä Rouvalta, että mitä kahvia tämä on?
- Sitä etiopialaista. Pavuista jauhoin.

Sehän oli etiopialaista Yirgacheffea. Juuri hetki sitten jauhettua!  (Mitenhän tuo Yirgacheffe lausutaan?)
"Voiko ihanammin päivä enää alkaa", lauloi Kai Hyttinen aikoinaan ja vaikka yö tuli nukuttua jotensakin huonosti, niin aamukahvin myötä valo alkoi loistaa tähänkin päivään. - No myönnettäköön, että ei se nyt ihan kahvin varassa se ihanuus ollut. Olihan siinä Rouva pöydässä vierelläin ja vielä extrana poikamme kahdeksan vuotias tytär, joka soitti ovikelloa puoli kahdeksan aikaan. Hänellä alkaa koulu vasta 9.15 ja hän tuli "puolimatkan krouviin" mummin ja papan aamun iloksi.

Siinä pöydän ääressä tuli mieleen, että juuri tämän kahvinautinnon kirjoitin kirjaani Tuulinen maa. Näin se meni:

Aamun tunnelmat unineen olivat sellaiset, että nyt ei voinut keittää ihan normikahveja ja otin kahvikaapista esille etiopialaisen Yirgacheffeen. Avasin pussin ja vedin kahvipapujen tuoksua sisimpääni. Pakkauksen kyljestä luin esittelytekstin ja tunnelma nousi heti sateen yläpuolelle: “Mehukkaan täyteläinen, aromissa pehmeää mausteisuutta, jasmiininkukintoa sekä
häivähdys karamellia. Miellyttävä herukkainen jälkimaku”.
Jauhoin pavut ja kahvin tuoksu täytti keittiön. Korvieni välissä jauhoi itsepintaisesti kysymys: “Tuomitaanko nämä rikoksen uhrit?”(Tuulinen maa. Kuka surmasi Matti Harmaalan. Sivu 235)
 
Nyt kun Yirgacheffea on jo kolmas mukillinen menossa, niin täytyy vielä vakuuttaa, että kyllähän on mukavan pehmeä maku. Niin kuin tiedät, niin sellainen... pyöreä maku. Ensimmäinen muki meni maidon kanssa, mutta kaksi viimeistä olen juonut mustana.

Hain juuri vielä neljännen mukillisen. Kauniin väristäkin tämä on, kirkasta, vaaleaa, vaikka pussin kyljessä on merkintä 5 paahtoasteesta asteikolla 1-7.

Kahvi on ostettu Gigantista. Siellä kun pyykinpesukoneiden ja kännyköiden ja muiden sellaisten lisäksi myydään myös kahvia. 375 gramman pussi maksoi 9.90. Kallistako? - Ei ole, vaan hyvää kahvia koko rahalla!

Juuri tämän Gigantin pussin kohdalla voi puhua hyvästä kahvista siksikin, että se on tuoretta. Pussin leimojen mukaan kahvipavut ovat viime syksyn satoa ja pussitettu 30.12. 2016.

Etiopiaa pidetään kahvin synnyin- seutuna, eli perinteet ovat pitkät. Yirgacheffe on tietty alue eteläisessä Etiopiassa ja aivan melko varmat tarinat kertovat, että siellä vuohi- paimenet 800-luvulla nuotiolla istuessaan keksivät idean kahvipapujen paahtamisesta. Tarinan toinen varma versio kertoo samaisten paimenien ihmetelleen sitä, että heidän vuohilaumansa ei rauhoittunut yöksi nukkumaan. Asialle selvisi syy: vuohet olivat syöneet iltapalaksi pensaista marjoja ja niiden vaikutus vei vuohilta yöunet.

Paimenien arjessa syntyneen idean seurauksena me tämän päivän suomalaiset olemme ihan ykkösväkeä kahvin kulutuksessa. Meillä ainakin muutamilla se vaikutus on vain kääntynyt niin päin, että he eivät saa nukutuksi yöllä jos kahvia on illalla jäänyt pannuun juomatta.

Tarinan mukaan kahvilla on vahva yhteys myös rukoukseen. Nimittäin juuri tuolla Etiopiassa kahvipavut löysivät tiensä myös munkkiluostariin. Siellä munkit huomasivat, että nautittuaan näitä papuja, he jaksoivat rukoilla pitempään kuin ennen. Kun rukous oli heille yksi elämän päätarkoituksista, niin tokihan kahvi sai heidän varauksettoman suosionsa.

Yirgacheffea on myynnissä kahvikaupoissa, ihan niissä kivijalkaputiikeissa, mutta jos teidän kylällä ei sellaista ole, niin suuntaa lähimpään Giganttiin tai osta suoraan netistä. Maista & nauti!

Vielä loppuun yksi suositus: The washed Yirgacheffe is one of the best highland-grown coffees. It has fine acidity, body, and flavor. Many people are attracted to its delicate, floral, and tea-like characteristics.

Suomi 100 vuotta - 100 kirjaa hyllyssäni. Kirjat 31-40

Jatkan Suomi 100 vuotta ja 100 kirjaa hyllystäni sarjaa. Vuorossa kirjat 31-40.

31) C.B. Gaunitz: Karhunkaataja Klomma. 1945. Kirjan takakannessa kirjan sisältöä kuvataan näin: ”Se tuoksuu jo kaukaa Lapille: suovedelle, leiritulensavulle ja hiestyneelle villalle – autettisia tuoksuja, jotka saavat jokaisen Lapin-hullun liikuttumaan kiitollisuudesta.” No, tuo oli ruotsalaisen arvioijan kuvaus Lapin tuoksuista, ja se arvio on arvioitava siinä valossa. Kirja on kuiten jäänyt itsellekin mieleen niin mukavana lukukokemuksena, että se on saanut paikkansa hyllyssä.

32) A.A. Milne: Nalle Puh. 1966. ”Nyt minä ymmärrän, sanoi Nalle Puh. - Olen ollut yksinkertainen ja antanut pettää itseäni, sanoi hän, ja olen karhu, jolla ei ole minkäänlaisia aivoja.

- Olet paras karhu koko maailmassa, sanoi Risto Reipas lohduttaen.

- Olenko minä? Sanoi Puh toiveikkaasti. Ja sitten hänen kasvonsa alkoivat yht’äkkiä loistaa. - Joka tapauksessa on pian aamiaisaika.

Ja sitten hän lähti kotiin syömään.”

33) Samuli Paulaharju: Vanhaa Lappia ja Peräpohjolaa. 1963. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1923 ja sen aineisto on kerätty Lapin matkoilla 1920-1923. Kirjailijana ja kansanperinteen kerääjänä Paulaharju on tuon yhdistelmän suomalainen ykkösnimi. Paljon puuttuisi jos hänen kuvauksiaan vanhasta Suomesta ei olisi. Minulle ehkä mieluisin hänen kirjoistaan on kirja Härmän aukeilta, mutta ihan siinä toisena on tämä Lapin ja Peräpohjolan kuvaus. Lue ja tiedä!

34) Niilo Tuomenoksa: Amerikkaa pitkin ja poikin. 1955. Tuomenoksa oli alkujaan metodistikirkon pappi, mutta toimi myöhemmin myös luterilaisen kirkon piirissä. Hän oli pitkään hengellisessä työssä myös Amerikassa ja tässä kirjassa hän kertoo kokemuksistaan siellä ja kohtaamisistaan suomalaisten kanssa eri puolilla Pohjois-Amerikkaa. Suomi 100 vuotta historiaa tämäkin. Mielenkiintoinen ainakin minulle.

35) Erno Paasilinna: Kaukainen Pohjola. 1968. Paasilinna on koonnut kirjaansa valikoiman Arktiksen kuvauksia. Kirja alkaa 400 -luvulla eKr syntyneestä Herodotoksen tekstistä ja päättyy 26 kirjoittajan jälkeen kertomukseen ydinsukellusvene Nautiluksen matkaan jossa se

alitti Pohjoisnavan jään alla. Siihen noiden kahden väliin mahtuu monenlaista seikkailua pohjoisilla alueilla. Niistä tämä kirja kertoo.
 
36) Mervi Naakka-Korhonen: Halpa hinta – pitkä matka. 1988. Tähän on koottu niin sanottujen laukkuryssien historiaa. He olivat rajantakaisista karjalaiskylistä liikkeelle lähteneitä kulkukauppiaita. Pitkä matka on ollut noista ajoita tänne sitymarkettien ja rismojen aikakauteen.

37) James Herriot: Elämäni koirat. 1987. Joskus vuosia sitten, oli omassa työssäni joutumassa tyhjiöön. Voit ehkä arvata mitä tarkoitan. Ehkä et. No, kuitenkin menin kirjastoon ja etsin sopivan kevyttä luettavaa. Sattui kouraan Herriotin kirja ja sen kanssa menin kotiin. Luin sen melkein ahmimalla ja pääsin tyhjiötunteesta avaralle. Se oli kuin lääkettä sen hetken tilanteeseen. Kirja sai arvostukseni ja löydettyäni sen vielä kirpparilta omaksi, se sai paikan kirjahyllyssä.

 

38) Veijo Meri: Sanojen synty. Etymologinen sanakirja. 1982.”Tämä kirja on amatöörin amatööreille tekemä. Sen tarkoitus on ällistyttää, yllättää ja huvittaa lukijaa.” Niin Meri itse kuvaa kirjaansa, josta löytyy vaikka selvitys siitä, mitä sana ’ymmärtää’ alunperin tarkoitti. Paljon ihan mukavia selityksiä sanojen alkuperästä, siitä etymologiasta.

39) Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa. 1985. Kirja suomalaisista ihannesiirtokunnista 1700-luvulta nykypäivään. Aina silloin tällöin jonkinlainen joukko suomalaisia on innostunut ajatuksesta muuttaa jonnekin kauas ja perustaa sinne ihanneyhteisö, jossa kaikki toimisi hienosti ihmissuhteista työhön ja talouteen saakka. Kirjassa kerrotaan kahdeksastatoista yrityksestä eri puolilla maailmaa. Mielenkiintoisia tarinoita, vaikka yrityksiksi ne ovat jääneet. Onnistumisia ei juuri ole olemassa. Yritykset ovat kaatuneet monenlaisiin vaikeuksiin, joista vähimpiä ei ole olleet ne ihanneyhteisöjen ihmiset itse.

40) Arto Juurakko: Lemmen leimahruksia. 2010. Tämä kirja ei mitenkään sovi noiden edellä olevien kanssa samaan listaan. Tämä on nimittäin aito ja oikea rakkausrunokirja. Ja vieläpä pohojalaanen rakkausrunokirja. Jotenkin vaan tämän sykkeeseen on meikäläisen helppo yhtyä. Niinkuin tuokin runo ’Rakkahan vaikutuspiiris’ ”Kun hymyilet, lämpenöö miäleni nopiampaa ku Harvian kiuvvas kesäheltehellä.” Siitä se runo vielä jatkuu kahden säkeistön verran. Ja ihan yhtä hyvillä ajatuksilla pohojalaasittain miehen kirjoittamana. Ihan syräntäni lämmittää. 

Vietnamilainen Trung Nguyen kahvi ja phin-suodatin makutestissä

Tuo vietnamilainen Trung Nguyen kahvipaketti on varmaan jo pari viikkoa odotellut avaamistaan. Se avaamisen aamu tuli tänään heti sen jälkeen kun olimme Rouvan kanssa juoneet jo kupilliset Zoegan Mollbergs Blandingia.

Mukava yllätys ja viisaus tuli vastaan jo pakettia avatessa. Pahvipaketin kyljessä kerrotaan, että kahvia on 500 grammaa ja niin tietysti olikin. Se mukava yllätys oli siinä, että pahvipaketin sisältä löytyi kaksi erillistä 250 gramman pakettia. - Hyvä idea. Ei pääse kahvi väljähtymään kun pieni paketti tulee nopeasti käytettyä ja toinen vielä odottelee avaamattomana.

Yllätys oli sekin mikä tuoksu paketista tuli kun leikkasin toisen pienen pussin auki. Rouvakin vahvisti, että onpa mahtava suklaan tuoksu ja perässä tulee pähkinän tuoksu. Jauhatus oli hivenen karkeampi kuin suomalaisen pannujauhatuksen karkeus.

Sitten virittelin phin valmiiksi, huuhtelin sen kuumalla vedellä ja laitoin kahvijauheen suodattimen pohjalle. Päälle rei'itetty kansi. Siinä on ruuvikierteet, jolla sen saa kiristettyä paikalleen ja sillä tavalla voi säätää sitä nopeutta, jolla vesi menee kahvijauheen läpi.

Lasiin laitoin säilykemaitoa pari lusikallista, niin kuin ohje on. Sitten suodatin lasin päälle, vesi suodattimeen ja ei muuta kuin odottelemaan.

Ensimmäinen lasillinen tippasi läpi vähän turhan nopeasti, mutta silti lopputulos oli hyvä. Kun kahvin sekoitti pohjalla olevaan maitoon, niin tuoksussa ja maussa oli selvä suklaan, kaakaon ja pähkinän tuntu. Minulle tuo kondensoitu maito oli turhan sokerista - en kaipaa kahviin sokerin makua.

Toisen lasillisen tein hitaammalla tiputuksella ja vähemmällä maidolla. Maku muuttui selvästi, kaipasi jopa pienen lorauksen vettä miedontamaan kahvia.

Sitten valmistin vielä annoksen Aeropressillä. Sillä tuli normimitoituksen mukaan laitettuna hivenen turhan laihaa kahvia. Seuraavaan annokseen pykälän verran lisää vahvuutta ja hyvää tulee.

Tämä vietnamilainen oli ihan erilainen kahvikokemus. Tuon phin kanssa tehtynä säilykemaito on liian sokerista, mutta kieltämättä maku oli hyvä. Suklaan ja pähkinän tuntu oli selvä. Vielä pitää testata pressolla, mutterilla ja perkolaattorilla niin, että koko makuskaala tulee läpikäytyä.

Kun selasin nettiä tämän vietnamilaisen kanssa, niin sekin yllätti, että Vietnam on tosiaankin kahvin tuottajamaa. Se tuottaa kahvia maailmassa toiseksi eniten. Ykkösenä on Brasilia, mutta kakkosena tosiaankin Vietnam. Se yllätti.

Ja ties kuinka mones tämän aamun yllätys oli se, että Trung Nguyen Gourmet Blend on neljän kahvilajin sekoitus. Meillä kostariikat ja monet muut ovat yleensä pelkkää Arabicaa, espressoissa on yleensä sekoitus Arabicaa ja Robustaa, mutta tässä oli vielä lisänä Catimor, joka on Arabican ja Timorin risteytys ja Excelsa (=Chari). Maku tulee tästä yhdistelmästä. Tuo Excelsa / Chari on Trung Nguyen oma juttu - muilla sitä ei kuulemma juurikaan ole.

Näin maanantaisena vapaapäivänä ehtii hyvinkin keittelemään vielä pressot ja mutterit tästä uudesta tuttavuudesta. Mielenkiitoinen pastorin sielua hoitava päivä on siis tulossa.

Kiitos tästä hyvin alkaneesta päivästä!

Tuula T. Matintupa: Maan ääniä

Uuden kirjan avaaminen luettavaksi on aina arvoitus, olipa kirjoittaja sitten kuka tahansa. Mielenkiinnolla odottaa, että mitähän näiden kansien sisältä löytyy. Joskus odotukset ovat jostakin syystä turhankin korkealla, ja siitä tahtoo seurata pettymys. Joskus taas kansia avatessa odotukset voivat olla melkein pakkasen puolella, mutta silti kirja koukuttaa heti alkusivuista lähtien. 

Nyt odotukset olivat kohtuu korkealla kun availin Tuula T. Matintuvan kirjaa 'Maan ääniä' luettavaksi. Kysymys oli, että onko tässä kirja, joka koukuttaa lukemaan, vai mitä kansien sisältä löytyy?

Saamani vihjeen mukaan… (Mistä sen vihjeen sain? En muista.) Siis saamani vihjeen mukaan 'Maan ääniä' olisi lukemisen arvoinen suomalainen dekkari. Vihje oli sen verran vahva, että hain kirjan kirjastosta. Lainauskuitin päiväyksestä päätellen kirja oli minulla lukuprosessissa aika tarkkaan kuukauden. Melkein joka päivä kuukauden ajan luin edes muutaman sivun. Viimein pääsin loppuun saakka. Siinä samaan aikaan oli kyllä lukemisessa muitakin kirjoja. Ne taisivat vain vetää paremmin (sorry!) ja kun töitäkin pitää tehdä, niin lopulta aikaa meni 'Maan äänien' kanssa turhankin pitkästi. 

Matintuvan kirjan plussia oli ilman muuta se, että siinä selviteltiin ihan tavallisten suomalaisten ihmisten keskuudessa tapahtunutta rikosta. Niin epäillyt kuin poliisien lukuisa joukkokin tuntui olevan koottu oikeista ihmisistä. Siinä mielessä se oli toden tuntuinen.

Tapahtumapaikka vaikutti jotensakin tutulta ja välillä epäilin jopa joskus käyneeni Viljavainiontiellä. Pohjanmaalla kun oltiin, oli kirjan ensimmäinen murha tehty sopivasti pesäpallomailalla. Paljon muutakin sellaista oli kirjassa mukana, jonka saattoi saada helposti ajatuksissaan sopimaan Viljavainiointielle.

Lukiessani pikkasen väsyin kirjan tapahtumattomuuteen. Olisin odottanut asioiden rullaavan eteenpäin nopeammin, mutta ei… Ajattelin sitäkin, että onko tullut katsottua telkusta amerikkalaisia rikosdraamoja liikaa, siis niitä, joissa kaikki tapahtuu niin nopeasti? Niiden rytmitys ja vielä jatkokoukkujen asettaminen aina mainoskatkon eteen varttitunnin välein, on kai opettanut odottamaan samaa tahtia kirjoiltakin. 'Maan ääniä' ei oikein koukuttanut minua, siitä tuo lukemisen hitauskin kertonee.

Lukemisen hitaus vei sitten siihenkin, että kun kirjassa oli paljon henkilöhahmoja, niin aina en tahtonut pysyä kärryillä siitä kuka on kukin. Sitä varten tässäkin kirjassa on kyllä hyvin toimiva käyttöliittymä – ei muuta kuin selaa muutaman sivun taaksepäin, niin kyllä ne ihmiset sieltä voi hahmottaa itselleen uusiksi.

Rikoksen ratkeaminen jäi ihan viimeisiin sivuihin, niin kuin pitääkin. Rakkautta ja romantiikkaa oli ripoteltu pikkasen mausteeksi kirjan loppupuolelle kuin vakuuttamaan siitä, että elämä Vil- jamaantien maisemissa jatkuu ja tulevaisuus on turvattu siltäkin osin.

Ihan saamani vihjeen synnyttämiä odotuksia 'Maan ääniä' ei täyttänyt. Jos niitä odotuksia ei olisi ollut niin paljon, niin lopputulos olisi voinut olla parempi. Suomalaisia dekkareita lukevalle tämä Matintuvan kirja on kuitenkin ihan mukava lisä lukulistalle.

Netistä näin, että Matintupa on kirjoittanut useammankin dekkarin ja 'Maan ääniä' luettuani haen kyllä kirjastosta jonkun muunkin hänen kirjoittamansa opuksen. Olisiko se vaikka tuo ’Piippo ja kaupan naiset’? Vaikka tämä ensimmäinen ei varsinaisesti koukuttanut, niin silti se herätti mielenkiinnon tutustua kirjoittajan muuhun tuotantoon. Tiedä vaikka seuraavassa olisi jo se koukku terävämmässä kunnossa...
 

Tuula T. Matintupa: Maan ääniä

287 sivua

Kustannus-Mäkelä OY 

Kirjailijaan ja hänen tuotantoonsa voi tutusta vaikka täällä. 

Suomi 100 vuotta - 100 kirjaa hyllyssäni. Kirjat 21-30.

Jatkan sadan kirjan listaani. Nyt ovat vuorossa seuraavat kymmenen, eli listan numerot 21-30. Jostakin syystä nämäkin ovat saaneet pysyvän paikan hyllyssä. 

21) Olavi Rimpiläinen: Eppäilemättä. 2000. Yksi syy siihen miksi tämä kirja löytyy hyllystäni, on se, että joskus jossain tapasin tämän Oulun piispa Rimpiläisen ja vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan. Sain hänestä niin hyvän ja positiivisen kuvan siinä pienessä hetkessä, että kun tuo kirja käveli jostakin vastaan, niin en voinut olla sitä ostamatta. Kirja koostuu lyhyistä kirjoituksista, joissa on elämän maku. Ei turha ostos!

22) Jack Canfield: Kanakeittoa sielulle. Toinen kattaus. 1997. Tarinakirja. Tarinat kertovat myötätunnosta, toiveista, toivosta, rohkeudesta, sydämiä lämmittävästä lempeydestä, anteeksiannosta, rakkaudesta ja jaloudesta. Näin kirja itsensä esittelee ja sitä tämä on. Herkullista kanakeittoa! Tämä on se toinen kattaus, ja ensimmäinenkin on hyllyssäni. Tätä kirjaa on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle ja kai sekin kertoo suosiosta. Lämpimästi suosittelen luettavaksi. 

23) Giovanni Guareshi: Isä Camillo ja hänen laumansa. 1953. Jos Isä Camillo ei vielä ole sinulle tuttu, niin kehotan tutustumaan. Jos kirja ei sytytä, niin katso edes elokuva. Isä Camillon keskustelut Kristuksen kanssa ovat kirjallisuuden helmi-ideoita. - Usko vaan, että ovat!

24) Suomen Suurruhtinaanmaan rikoslaki 19 p:ltä Joulukuuta 1889. Tämä 1895 painettu lakikirja on minulla jäänyt vähälle lukemiselle. Sen lakipykälistä saa kyllä hyvin kuvaa tuon ajan yhteiskunnasta ja samalla siitä muutoksesta, joka on tässä reilun sadan vuoden aikana maassamme tapahtunut. Otanpa tähän lainauksen kirjan luvusta 19. "Aviorikoksista 2§ Jos mies ja nainen, jotka kumpikin owat naimisissa, tekevät keskenänsä huorin; rangaistakoon kumpikin wankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi."

25) S.J. Vainionpää: Ihmispedosta Kristuksen todistajaksi. 1946. Kun olin lapsi, tämä Vainionpää istui vaimonsa kanssa meillä kotona aika usein vieraana. Hän oli saarnamies ja kirja kertoo hänen elämänsä vaiheista. Listalla tämän paikka on tietysti heti rikoslain jälkeen, sillä kirjoittaja esittelee itsensä ”olen ollut kotiseutuni pahennus, tappelija, puukottaja, pahoinpitelijä, kotirauhanhäiritsijä, suuri juomari ja – kuritushuonevanki”. Kirja kertoo elämän muutoksesta, jonka Vainionpää koki.

26) Isänmaallista runoutta. 1943. Kirja on ilmestynyt sarjassa ’Suomalaista kirjallisuutta kouluille’. 178 sivua juuri sitä mistä nimi kertoo.

27) Ilmari Manninen: Pohjan pitkiltä periltä. 1936. ”Nykyisin ovat Lapin-matkat muodissa”, aloittaa kirjoittaja kirjansa. Tämä on siis matkakirja, vai olisiko ihan matkaopas. Kirjoittaja sanoo tehneensä matkansa Länsi-Lappiin 1929 ja kuvaus matkasta alkaa Kemistä ja päättyy Kätkäsuvantoon Muonion liepeille. Kirjassa on paljon hyviä kuvia joista välittyy kuva tuon ajan Lapista. Hieno matkakirja!

28) J.H. Ingraham: Taavetin huoneen Herra. 1884. ”Tässä tarjotaan suomalaiselle lukijalle eräs kirja, joka on useita aikoja ollut maailman suurimpain kansain luettavana heidän kielillänsä, ja joissa kirja on saavuttanut täydellisen suosion ja mieltymyksen.” Kirjan sisä- ja takakanteen on Marija Juhan tytär, joka on syntynyt 1856, kirjoittanut omistuskirjoituksen omakätisesti.

Joskus kolme vuosikymmentä sitten olen lukenut tämän kirjan uudemman painoksen. 

29) Juhani Aho: Rautatie. 1946. Kirja, joka ei paljon esittelyjä kaipaa. Rautatie ilmestyi ensi kerran 1884 ja se on ihan kansalliskirjallisuut-tamme. Elokuvaksikin se on tietysti tehty. Kato vaikka.

30) Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija. 1970. Tämä on minun koulukirjani, johon olen puustaimeni laittanut vuonna 1972. Kirjan kautta tutustuttiin suomalaiseen kirjallisuuteen.

”Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan... / … Jälkiviisaan silmä on somasa paikasa, se kahtoo taaksepäin…" Näin Konsta Pylkkänen miettii viisauen lajeja Havukka-ahon ajattelijassa.

Aamu ja Zoega Mollbergs Blanding

Tämä aamu oli taas se, jolloin olisi halunnut nukkua pitempään. Normaalisti meillä ei herätyskello soi aamuisin, mutta tänä aamuna soi. Ensimmäinen liikkeellelähtö oli nimittäin sen verran aikuisin aamulla, että piti aikataulu varmistaa kellolla.

Hetken harkitsin aamukahvitarpeiden jauhamista pavuista, mutta päädyin sitten vain ottamaan kaapista paketin valmiiksijauhettua Zoegaa. Niitä oli siellä kolme erilaista tyrkyllä, mutta valinta oli helppo. Mollbergs Blandning vei voiton jo paketin ulkonäön perusteella ja kun sisältökin on varmaa tavaraa niin mikäpä ettei?

Tästä se päivä alkaa: Mollbergs Blandning

 

 

Mollbergs on tuhdin tummaksi paahdettua vahvaa kahvia. Sopivaa niin mustana kuin maidonkin kanssa juotavaksi. Kun vielä sen hapokkuus on alhainen, niin se on minulle oikein sopiva aamukahvi.

Pressopannu olisi ollut Mollbergsille paras vaihtoehto - ilman muuta. Mutta kun kiire oli, niin laitoin pienen Aromaboyn töihin. 

Yleensä kun meillä avataan uusi kahvipaketti, niin ennen kuin se on tyhjä, siitä on valmistettu kahvia vähintäänkin kolmella, neljällä eri keittimellä. Sillä tavalla pääsee kyseisen kahvimerkin sisälle kaikkein parhaiten. Presso tuo usein esille kahvin parhaat puolet, mutta yhtä lailla mutteri antaa taas uusia sävyjä kahvin makuun. Aeropress tuo omansa, eikä perkolaattoriankaan kannata jättää käyttämättä.

Nyt kolmen mukillisen jälkeen on mukava jatkaa tätäkin päivää. Työohjelmaa tuntuu olevan aamusta myöhäiseen iltaan ja kun vielä koko ajan on ilmassa jonkinlainen yllätysmomentin mahdollisuus, niin onhan sitä taas päivässä haastetta. - Vaan eiköhän se tästä...