tiistai 3. tammikuuta 2017

Kirja syntyi ja on jo kolmen kuukauden ikäinen. Nimeksi tuli Tuulinen maa.

Kävin eilen kirjastossa, ja olin siinä lainausautomaatilla vaimolle lainaamassa villasukkakirjoja, kun siihen tuli jostakin yhteyksistä tutuksi tullut nainen.
- Piti vain tulla sanomaan, että minä pidin siitä sinun Tuulinen maa -kirjastasi tosi paljon.

Lokakuuta 2016 se oli kun tuo Tuulinen maa -kirja tuli ulos painosta. Sen jälkeen moni on kysynyt, että miten kirja syntyi? Ja mistä idea kirjaan tuli?



Niinpä tässä kerron sinullekin vähän tuon kirjan taustoja. Se mahtoi olla joskus 2013 loppupuolella kun törmäsin uutiseen, jossa kerrottiin eteläisen Suomen jostakin tuulivoimahankkeesta. Ja niin kuin tiedät, niin eihän media kauheasti innostu mistään hyvästä jutusta, mutta kun jotakin menee pieleen, niin media haistaa siinä jutun, joka voisi lukijoita jos katselijoitakin kiinnostaa.

Tuossa uutisessa kerrottiin kylästä, jonne tuulivoimafirma halusi myllynsä pyörimään. Ongelma oli vain siinä, että osa kyläläisistä oli hanketta vastaan ja koko homma oli kaatua siihen vastustukseen. Niinpä tuo firma lupasi isot rahat kylälle, kunhan vain hankkeelle myönteiset saisivat käännytettyä vastustajat myönteiseksi tuulivoimalle.

Se mitä kylällä sitten tapahtui, ei ollut kaikilta osin kovin fiksua. Se uutinen pani minutkin taas kerran ihmettelemään sitä, että kuinka ikäviä asioita voi tapahtua, kun houkuttimeksi laitetaan tarpeeksi iso tukku rahaa.

Mielikuvitukseni lähti liikkeelle tuosta uutisesta ja niinpä sitten ajattelin joulun aikana 2013 kirjoittaa pienen tarinan aiheesta. Kohta jo huomasin, että eihän näin iso juttu voi mahtua pienen tarinan puitteisiin. Niinpä annoin tarinalle luvan laajentua, kasvaa ja muotoutua dekkarityyliseksi kertomukseksi.

Välillä tarina aivan unohtui kuukausiksi tietokoneen syövereihin kun oli niin paljon muutakin tekemistä. 2016 vuoden lopulla se oli kuitenkin jo niin pitkällä, että lähetin sen eräälle kirjailijaystävälleni arvioitavaksi. Vaihtoehdot olivat unohtaa tarina tietokoneelle tai sitten jatkaa se päätökseen asti. Niinpä kysyin ystävältäni rehellistä arviota: jatkanko vai pidänkö hautajaiset?

Sain vastauksen melko pian, ja siinä ystäväni kehotti tekemään työn loppuun ja etsimään kirjalle kustantajan. Niinpä väänsin siihen vielä uuden alkuluvun ja loppuluvun, ripottelin tekstiin lisää ainakin 200 grammaa pilkkuja ja muutenkin tein viime hetken hiontaa sieltä täältä.

Helmikuulla lähetin tekstin kustantajalle. Ajatukseni oli, että saanpahan ainakin kuulla asiantuntija arvion siitä, että miksi tätä kirjaa ei kannata kustantaa.

Arvio tulikin jo muutamassa päivässä ja - yllätys yllätys - se oli, että kustannamme tämän kirjan.

Vielä takaisin sinne kirjastoon. Seison siinä villasukkakirjat kainalossa ja täytyy myöntää, että myönteisen palautteen saaminen tuntui mukavalta. Toki ymmärrän, että kaikki eivät kaikista kirjoita tykkää (en minäkään), eivätkä kaikki pidä Tuulinen maa -kirjastanikaan. Mutta mukava oli taas kuulla, että tuo ihminen oli kirjani lukenut ja vieläpä kokenut sen niin positiivisena, että sain palautteen häneltä ihan kasvotusten.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti