Elina
Rautio on koonnut kirjaansa kahdentoista suomalaisen ihmisen
henkilökohtaiset kertomukset oman kutsumuksen löytämisestä.
Kirjan ihmiset ja heidän kutsumuksiensa toteutumiset ovat hyvinkin
erilaisia. Oman tarinansa kertovat muun muassa pikaluistelija Mika
Poutala, professori Matti Leisola, sijaisäiti Sisko Hellsten ja
lähetystyöntekijä Milla Happonen.
Kirjan
perusidea on siinä, että jokainen voi löytää oman kutsumuksensa ja
toisen kutsumus ei ole toista arvokkaampi. Tätä ideaa käsitellään
näiden todellisten henkilökuvausten, Raamatun ja kirjallisuuden
valossa.
Mika
Poutalan kertomus pikkupojan matkasta pikaluistelun huipulle oli yksi
kirjan mielenkiintoisimpia tarinoita. Lopulta hätkähdytti se, että
hän ei kuitenkaan koe luistelua varsinaiseksi kutsumuksekseen.
Luistelu on hänelle avannut mahdollisuuden hoitaa sitä varsinaista
kutsumustaan: "Koenkin, että varsinainen kutsumukseni on olla
Jumalan rakkauden ja ilon lähettiläs."
Toinen
vahvasti koskettanut kertomus oli sijaisäiti Sisko Hellstenin
tarina. Hän kertoo niin vaikeista hetkistä kuin ilon hetkistäkin,
joita on tullut vastaan sen jälkeen kun hän avasi sydämensä ja
kotinsa sijaislapsille. "Vaikka sijaisvanhemmuus on ollut
rankkaa, valitsisin edelleen tämän tien", sanoo Hellsten, joka
nyt on jo jäänyt tehtävästä eläkkeelle.
Kirjan
jälkimmäisessä osassa Rautio avaa ajatustaan siitä, että
jokainen ihminen voi löytää kutsumuksensa ja voi elää
kutsumustaan todeksi. Yleensä puhutaan niin sanotuista
kutsumusammateista ja jokainen osaa nimetä ainakin muutaman, mikä
sellainen voisi olla. Tämä rajaus jättää sitten suurimman osan
ammateista ja työn tekemisestä nimikkeen "kutsumus"
ulkopuolelle. Vaan kuulehan miten Rautio kutsumuksen linjaa:
"...
kutsumusammatti on mikä tahansa ammatti, jonka ihminen kokee
mielekkääksi osaksi suurempaa kokonaisuutta ja jossa hän kokee
innostusta ja tarmokkuutta sekä tavoitteellista suuntautumista ja
uppoutumista."
Kenelle
tätä kirjaa voisi suositella? No, ainakin nuorille ihmisille, jotka
etsivät vielä omaa paikkaansa, etsivät elämälleen merkitystä
eli eivät vielä tiedä mitä heistä isona tulee. Kirjassa Rautio
ohjaa eteenpäin tietä, jolla se oma kutsumus voi löytyä. Hän
haastaa tutustumaan itseensä ja samalla arvostamaan itseään.
Hyvällä tavalla hän nostaa ihmisen omanarvontuntoa. Hän kysyy
mikä sinua kiinnostaa ja minkä tekemisestä nautit? Hän vakuuttaa,
että täydellinen ei tarvitse olla ja epäonnistua saa.
Kirjassa
on vahva kristillinen pohjavire. Luulisin, että se ei kuitenkaan
suuremmin häiritse ihan erilaisellakaan aatemaailmalla varustettua
lukijaa. Oman kutsumukseen liittyvät asiat ja kutsumuksensa
löytämisen periaatteet, joita kirja esittelee, toimivat nimittäin
ihan kaikille. Samalla kirjan sivuilta nousee ajatus, että Raamattu
ja kristillisyyshän näyttävät olevan aidosti ja lujasti elämässä
ja arjessa kiinni.
Raution
kirja on siis hyvä valinta vaikka lahjakirjaksi nuorelle ihmiselle. Hyvää ja elämää tukevoittavaa antia siinä on myös
vanhemmille jo kutsumuksensa kertaalleen löytäneille lukijoille. He voivat saada tästä myös hyvää lisäpotkua ja rohkeutta miettiessään suuntautumista uutta kutsumusta kohti. Rohkaiseva,
innostava ja ihan silmiä avaava kirja. Suosittelen.
Elina
Rautio: Minun paikkani. Tarinoita kutsumuksesta ja sen löytämisestä.
203
sivua.
Päivä
osakeyhtiö 2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti