Pressopannullinen Zoegan Forzzaa

Kahvipaketin kyljessä on teksti extra mörkrost. Forzza on kahvi, jonka maussa ei ole tingitty yhtään kostariikan suuntaan. Niinpä tänäänkin vapaapäivää juhlistaakseni päätin keittää Forzzat ja vielä avasin joululta jääneen suklaarasian täydentämään maanantain makuelämystä.

Zoegan kahvipakettien kyljessä on aina selostettu kahvin laatua kolmella muuttujalla: rostningsrad, fyllighet ja syrlighet. Rostningsrad asteikko on 1-8, fyllighet on 1-5 ja syrlighet on asteikolla 1-5. Tuo ensimmäinen on paahtoaste ja se on Forzzassa 8, täyteläisyys on täysillä viitosessa ja hapokkuus on kaikista miedointa luokkaa eli vain 1. Näillä arvoilla syntyy minulle tämän päivän mieluinen kahvi. Nautinto!

Forzza on kahvina sellainen, että se on tietysti päässyt mukaan kirjaanikin. Olkoon se kuin arvonannon osoitus hyvälle kahville. Myönnettäköön, että kirjassa on mainittu ihan nimeltä muitakin kahveja. Johtunee siitä, että meillä kahvi ei ole vain kahvi, vaan aika usein kyselemme vaimon kanssa toisiltamme, että mikä kahvi tämä tällä kertaa on? Vastauksena tulee sitten kahvin nimi, ne kun kaikki ovat yksilöitä. Tämä tieto ja tapa on sitten lipsahtanut kirjaankin.
Ja Forzzasta puheenollen, se onkin oikein kahvien valioyksilö ja todella vahva persoona. Liitänpä tähän alle pienen katkelman kirjani Tuulisen maan sivulta 64. Siinä kirjan päähenkilö, joka on pastori, yrittää tässä saada sunnuntaisaarnan syntymään.

  "Noin tunnin kuluttua totesin, että tänään ei taida syntyä tekstiä, vaikka tein kaiken saarnanvalmistusrutiinieni mukaisesti.Ensiksi valitsin vakavasti harkiten kahvin. Päädyin keittämään pressopannullisen vahvaa Zoegan Forzzaa. Kahvin valmistuessa avasin työpöydälle Raamatun kolmena eri käännösversiona ja virittelin taustamusiikiksi Elviksen laulamaan Crying in the chapel.
Yleensä jo hyvän kahvin tuoksu saa ajatukset lentämään oikeaan suuntaan, mutta nyt ne eivät lähteneet lentoon. Forzza kyllä jakoi auliisti kahvintuoksuaan ja makuaan tietokoneen näppäimistön vieressä, mutta ajatus ei yltänyt edes näppäimistölle saakka.
Ajatuksia risteili korvieni välissä vaikka kuinka, mutta yksikään niistä ei irronnut Sirjan ja Matin kohtalosta minnekään. Tai oikeastaan irtosi sen verran, että Tarkkosen sanomisetkin kävivät hetken verran mielessä.
Join kaksi mukillista kahvia, selasin mitään lukematta Raamatun sivuja ja Elvis lauloi laulujaan moneen kertaan, mutta näppäimistöön minun ei tarvinnut koskea ollenkaan.
Ajatukset olivat viime päivien tapahtumissa ja sillä hyvä. Siihen oli tyytyminen. Niinpä sammutin tietokoneen ja menin olohuoneen sohvalle selälleen. Otin siinä pienet iltapäiväunet."