Itä-Saksan Sintrax ja Pauligin New York

Sanooko sinulle nimi Sintrax mitään? - No, minäpä kerron miten tuo nimi aukeni minulle. Muutama vuosi sitten paikallisella kirpparilla näin lasisen kapistuksen, jonka tunnistin heti kahvikeittimeksi. Olin minulla Bodumin vakuumikeitin ollut hyllyssä jo pitkään ja tiesin siis idean.
Katsoin keittimen hinnan ja hämmästyin, että siitä ei pyydetty kuin neljä euroa. Niin tulin keittimen kanssa kotiin ja ei muuta kuin nettiä selaamaan. Sieltähän se Sintrax löytyi ihan helposti.

Löytöni oli muinaisen Itä-Saksan alueella Jenan kaupungissa tehty keitin jostakin 1950-luvulta.  

Erikoista tässä keittimessä on ensinnäkin se, että sen yläosassa on lasista valmistettu kiinteä suodatin, joka varmistaa ettei kahvin purut valu valmistusvaiheessa keittimen alaosaan.

Ensituntumalta systeemi vaikuttaa epävarmalta, mutta kyllä se toimii! - Kahvista tulee kirkasta, eikä mitään sameaa sakkavettä.
Kahvin valmistus tapahtuu Sintraxilla samalla tavalla kuin se tapahtuu Bodumin Santoksella. Laitetaan siis vesi alaosaan ja jauhettu kahvi yläosaan. Sitten vain koko komistus hellalle kuumenemaan.

Kahvina meillä on tällä viikolla ollut Pauligin New York. Se soveltuu Sintraxillekin aivan hyvin. Näistä Pauligin "kaupunkikahveista" olen maistanut aikaisemmin vain yhtä ja se ei oikein innostanut. Tämä New York on kyllä toista maata, eli oikein hyvää. Paahto ei ole kovin tumma, ja lopputulos on hyvä kahvi joipa sitä sitten maidolla lantrattuna tai mustana. Sellainen kivan aromikas, sanoisinko pyöreä maku. Tälle aamua sitä on tullut juotua jo monta kupillista.

Kuvassa vesi on juuri nousemassa alaosasta yläosaan. Tässä vaiheessa käännän hellan levyn nollille, vesi nousee näin ylös rauhallisemmin.

Vau! Kaunis kahvinäky!

Lopulta melkein kaikki vesi on noussut ylös ja makea kahvin tuoksu kertoo, että hyvää on tulossa. Alaosan pohjalle jää vähän vettä ja se varjelee lasikannua hajoamasta kuumalla levyllä. Se kuumuus pitää kahvin yläosassa ja keittäjän harkintaan jää sitten se, että missä vaiheessa siirtää keittimen pois kuumalta levyltä.
Kun siirtää pannun syrjään, kahvi laskeutuu alaosaan.

Sitten ei muuta kuin nauttimaan hyvästä kahvista. Tämä minun keitin on vähintäänkin 60 vuotta vanha, ja sillä kahvia valmistaessa väkisinkin pukkaa hivenen nostalgisia tunnelmia keittiöön. Ihan mukava peli tämä Sintrax!

Cafe' Havana ja Fidel Castron salattu elämä

Pauligin mainostekstien kirjoittajat ovat runoilleet Cafe' Havana paketin selkämykseen ajatuksen, että Havana on kuubalaiseen tapaan tummaksi paahdettua kahvia. Latinalaisen Amerikan arabica-papuja ja mausteena vähän aasialaista robustaa.

Keitin tästä päivän neljännen ja viidennen kupin kahvia iltapäivällä klo 12.10. Tein kahvin suodatinkeittimellä ja nautin päivän neljännen kupillisen mustana.

Havanan paahtoaste on Pauligin mittapuun mukaan 4 ja kyllähän keitoksesta tummaa tulikin. Maku on minun mittapuun mukaan aika lailla tunkkainen... tai sanonko samea? Mitään sanomaton.

Paulig sanoo kotisivullaan, että kuubalaiset höystävät kahvinsa runsaalla sokerilla ja jäin miettimään, että avaisiko se runsas sokeri tämän maun? Kun en ole sokerin käyttäjä, niin en kokeile tätä kuubalaista höystöä. Yritän kuitenkin päivän viidettä kupillista maidon kera ja makustelen sen aromeja.

Viritin Youtubesta kuubalaista musiikkia taustalle toiveena löytää viidennelle kupilliselle odotusten mukaiset aromit. Sitten maistelemaan kuubalaista maitokahvia.

No, miten kävi? Ei maito eikä edes kuubalainen musiikki saanut minusta tämän kahvin ystävää. Edelleenkin se oli minun makuuni perin tunkkaista ja sameaa ilman selkeää makua. Kuubalaisesta kokemuksesta jäi kaiketi puuttumaan se oleellinen, eli kuubalaisen kahvilan sankka ja paksu sikarin katku. Tosin sekään ei olisi tätä makunautinnon puolelle kääntänyt. 

Enpä taida toista pakettia tätä Havanaa ostaa. Kiitos kuitenkin Pauligille hyvästä yrityksestä. 

'Fidel Castron salattu elämä' on Juan Reinaldo Sanchezin kirjoittaman kirjan nimenä. No, salattua se ei enää ainakaan kaikilta osin ole enää tuon kirjan julkaisemisen jälkeen. Kirjoittaja oli 17 vuotta Castron henkivartijana ja vieläpä aika iso fiskaali henkivartijatiimissä. Tottapa hän jotakin näki ja tiesi johtajansa elämästä.

Sanchezin työ päättyi siihen, kun hän halusi eläkkeelle pari vuotta etuajassa. Eläkkeelle hän ei päässyt, vaan sai vankilatuomion moisesta röyhkeydestä. Noin hyvästä tehtävästä ei olisi pitänyt haluta liian aikaisin pois. Vankilatuomion jälkeen hän viimein onnistui pakenemaan USAan ja siellä oli sopiva paikka kirjoittaa tuo kirja.

No, mitä hän sitten kirjassa paljastaa? Ei mitään sellaista jota ei osaisi kuvitella mahdolliseksi ilman tätä kirjaakin. Lähinnä sen, että kuuluisa ja arvostettu vallankumous-johtaja, joka johti kansainvälisesti jotensakin merkittävää kommunistimaata, eli elämää, joka ei kirjoittajan mielestä istunut oikein hyvin yhteen sen kuvan kanssa, joka hänestä annettiin omalle kansalle ja maailmalle. Ylellinen elämä ja rikkaudet olivat itsestään selvyys johtajalle, vaikka kansa eli köyhyydessä.

Isoimmat herneet Sanchez veti nenäänsä tilanteessa, jossa hänelle paljastui, että Castro oli osallinen huumekauppaan, jota suojeltiin Kuuban valtion taholta. Kirjoittajan mukaan huumekauppa oli Castrolle vallankumouksen väline ja rahoitusmuoto. Jos sillä vielä voitiin turmella Yhdysvaltojen elämää, niin miksipä ei? Tämä toiminta oli kuitenkin Sanchezille liikaa, hän kun oli uskonut seitsemän hyvää ja kahdeksan kaunista vallankumouksesta ja samalla Castrostakin.   

Kirja on paljastuskirja ja varmasti sitä on myyty sillä idealla ihan hyvin vielä nyt näissä vaiheissa kun Castro kuoli. Köykäiseksi kirja mielestäni jäi jo siinä paljastamisessakin, eikä tällä nyt muutenkaan ole mitään ihmeellisiä kirjallisia anteja jaettavana lukijalle. Mutta tulihan luettua. Samaa tavaraa oli kuin Havana-kahvikin: hivenen tunkkaista. Mutta silti ihan mielenkiintoisia molemmat.

Juan Reinaldo Sanchez: Fidel Castron salattu elämä.
Suomentanut Aura Sevón.

Atena kustannus 2015

Sivuja 280

Kahvinkeiton salaisuudet

Jokaisella lienee kokemuksensa huonosta kahvista. Yleensä huonoksi sanotaan joko liian laihaa tai liian vahvaa kahvia. Olen itsekin saanut molempien tyylisuuntien kahveja. Siitä kahvista, jota voi värinsä puolesta ihan hyvällä omallatunnolla luulla teeksi, ei tarvitse paljoa sanoa. Siitä ei yksinkertaisesti voi paljoa sanoa, koska kahvin oleellisinta osaa - kahvia - siihen on niin säästeliäästi käytetty.

Vahvimman kahvini olen saanut noin 30 vuotta sitten jossain tienvarren mökissä Ruotsin pohjoisosassa. Se oli Pajalan tienoilla vähän ennen sitä kohtaa jossa pohjoiseen menevä tie ylittää Torniojoen.

Sade yllätti meidät, kun teimme matkaa polkupyörillä pohjoiseen. Pysähdyimme tien varteen suurten puiden suojaan odottamaan kuuron ohimenoa. Naapurimökin portaille ilmestyi vanha ukko, joka viittelöi meitä tulemaan tupaan sadetta pitämään.

Pikkasen epäröiden menimme ja kohta jo istuimme tuvan pöydän ääressä edessämme kupilliset juuri keitettyä kahvia. Olihan se kokemus! Ensinnäkin ukon ystävällisyys, toiseksi tuvan siivottomuus ja kolmanneksi kahvin sakeus.

Kahvi ei siis ollut vain vahvaa, vaan se oli sakeaa. Jälkeenpäin naureskelimme, että siinä liemessä pysyi lusikka pystyssä ilman tukea. - No, ehkä liioittelimme tuossa arviossa, mutta kyllä se kahvi oli bööniä säästelemättä keitetty. Se on mielessä vieläkin vaikka sen juonnista onkin jo 30 vuotta.

Hyvän kahvin salaisuus pitää sisällään monia asioita puhtaudesta kahvin merkkiin ja laatuun, valmistustapaan ja lopulta vielä sen juomiseen saakka. Kaikella on merkityksensä hyvän kahvin salaisuudessa.

Joku aika sitten luin artikkelin (mistä? en vaan muista!) Amerikoissa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan kahvi maistuu parhaimmalta sinisestä kupista juotuna. Ei siis riitä, että kahvi olisi jotakin kallista merkkiä, ei riitä kahvipannun puhtaus ja veden laatu, vaan tarvitaan sininen kuppi tai muki parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Minun oli siihen tutkimuksen tulokseen helppo yhtyä, sillä juon itsekin mieluiten kahvini sinisestä mukista. Vaalean sinisestä siis. Se on kalajokisen Iso-Pahkalan keramiikkaverstaan valmistama muki. Ei suuren suuri, mutta sopivan kokoinen kyllä. Käteensopiva.

Siinä Iso-Pahkalan kahvimuki, josta kahvi maistuu parhaimmalta.
Havana oli kyllä minun makuun surkea kahvi. Se ei
maistunut hyvältä edes tuosta mukista juotuna.

Tee siis testi. Keitä pannullinen kahvia ja jaa se keittiökaapistasi löytyviin erivärisiin kahvikuppeihin. Jos siellä ei ole sinistä kuppia niin käy kaupasta ensin se ostamassa. Sitten maistelet kaikista. Sellaisia pieniä hörppyjä vain!

- Olehan nyt ihan rehellinen! Eikö vain sinisen kupin kahvi maistukin parhaalta?