Blogiesittely: Minä, kirjat ja kahvit


Minä, kirjat ja kahvit

Olen kohta kuusikymppinen mies Rovaniemeltä. Minulla on yksi vaimo, kaksi poikaa ja neljä lasten lasta. Syksyllä 2016 sain valmiiksi kirjan 'Tuulinen maa. Kuka surmasi Matti Harmaalan?' Se on dekkarityylinen kirja, jonka tapahtumat voivat hyvinkin sijoittua vaikka Rovaniemen tuntumaan.

Tässä blogissa kerron Tuulisesta maasta ja myös lukemistani kirjoista ja siinä ohessa kerron juomastani kahvista. Voi olla, että tätä kautta avautuu blogin lukijalle joitakin ikkunoita elämääni. Blogissa kerron mitä nyt luen ja esittelen aiemmnin lukemiani, mutta kaivan kirjahyllyistäni ja muistoistani esille myös monia vanhoja kirjoja, jotka ovat jääneet mieleen vuosien varrella. 


Suhteeni kirjoihin

Muistan vieläkin ensimmäisen kirjan, jonka luin. Muistan vieläkin koulukaverin, joka vei minut ensimmäisen kerran kirjastoon. Siitä se alkoi!

Koulurepussa oli yleensä enemmän kirjaston kirjoja kuin koulukirjoja. Ja täytyy myöntää, että niitä kirjaston kirjoja tuli enemmän luettuakin. Siinä elämän vaiheessa se ei liene ollut kaikilta osin hyvä ratkaisu. Toisaalta se ratkaisu sitten avasi koko ajan uusia maailmoja silmien eteen, ja se oli hieno juttu.

Sen jälkeen kun kaksitoistavuotiaana astuin ensimmäisen kerran kirjastoon, on käsieni ja silmieni kautta kulkenut lukematon määrä mitä erilaisempia kirjoja. Kirjat ovat olleet kuin matka, jonka olen kulkenut ja maisemat ovat tosiaankin matkan varrella vaihdelleet!

Pitkään minulla oli linja, että kirjastossa pitää käydä vähintään kerran viikossa. Nykyään olen siitä periaatteesta hieman lipsunut, mutta sanon silti, että yksi parhaista palveluista mitä suomalainen yhteiskunta kansalaisilleen tarjoaa, on kirjasto.

Minun on vaikea kuvitella elämääni ilman kirjoja. Niin tärkeitä ne minulle ovat. 


Suhteeni kahviin

Nuoruudessa olin tiukka teen juoja. Jossain vaiheessa sorruin kuitenkin kahviin ja nyt tee jäi vähemmälle ja vähemmälle. Joitakin vuosia sitten huomasin, että kahvi on muutakin kuin kostariikaa ja suhteeni kahviin ja sen määrään muuttui oleellisesti. En ole mikään kahvifriikki, mutta hyvä kahvi on iso osa päivääni. Siksi meillä on aina kaapissa eri kahvimerkkejä tyrkyllä ja 18 erilaista kahvinkeitintä keittiön hyllyssä.

Usein meillä valmistetaan päivän mittaan kahvia ainakin kolmella erilaisella keittimellä. On ollut kostariikan jälkeen hieno löytö huomata, että kahvi tosiaankin maistuu erilaiselta riippuen mistä paketista ne böönat ottaa ja millä keittimellä sen kahvin valmistaa.
Päivässä voin juoda kahvia hyvinkin 10 pientä mukillista (se on alaraja) ja nautin niistä jokaisesta. -Äläkä vaan sano, että tuo on jo liikaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti