Siivouspäivän nautintoa

Lauantai. Siivouspäivä. Lupasin frouvalle, että tänään vien päätökseen työhuoneeni siivouksen ja järjestelyn, jonka aloitin vuoden vaiheessa.
Frouvan ottaessa imurin esille, katsoin parhaimmaksi keittää kahvit. Unkarista ostettu Omnia Classic jotenkin tuntuu sopivimmalta tähän siivouspäivään. Vaikka Omnia on ostettu Budapestista, niin tuotemerkin takana on hollantilainenDouwe Egberts kahvifirma.

 











Siivouspäivän kunniaksi päätin keittää kahvit mutteripannulla. Siihen sitten päälle vaahdotettua kookosmaitoa pikkasen tomusokerilla maustettuna.

Makumuistiin on jäänyt Budapestin reissuilta Corvinin kauppakeskuksessa yhden kahvilan kookoslatte. Jos pitää kookoksesta ja kahvista, niin kookoksen ja kahvin yhdistelmä latten muodossa on jotakin aivan... miten sen sanoisi...

 
Kookosmaidon vaahdotin tuolla sähkökäyttöisellä vaahdottimella. Ei se vaahto kovin paksuksi tullut, mutta ihan ok se kuiten oli.

Ei muuta kuin kahvi kuppiin, kookosmaitovaahto päälle ja kaiken kruunuksi ripaus kanelia.

Yhdistelmä oli mielestäni hyvä, mutta vaimo ei ollut ihan niin ihastuksissaan kuin minä. Hänelle ongelma taisi olla lopulta kookosmaidon rasvaisuus ja raskaus...se teki kahvista melko paksua.

Joskus olen tehnyt saman vaahdottaen maidon ja kookosmaidon sekoitusta, jolloin yhdistelmästä jää pois iso osa rasvasta. ...No se saattaa olla jopa parempi versio tästä herkusta.

Tuoksulla on kahvinjuonnissa iso merkitys. Tässä kupillisessa kanelin, kookoksen ja kahvin tuoksu yhdistyvät ihan lauantailumoukseksi.

Ei siivouspäivä hassumpi ole tämmösen kahvin kera. Jospa saisin tuon huoneen vielä tänään järjestykseen, niin kaikki ok.

Wilson Coffee ja uusi vanha El-Rod perkolaattori

Ruokakaupan kahvihyllyssä oli paketti, jota en ole ennen huomannut. Paketin kyljessä luki Wilson Coffee.  Paahtoaste oli laitettu näkyvästi paketin kylkeen ja valittavana oli paahtoasteet 3, 4 ja 5. Aikani paketteja hipelöityäni valitsin nelosen.

Paketin tekstit eivät vain kerro, että juomalla kahviamme juot maailman parasta kahvia, vaan nykyajan malliin vihjataan, että juomalla tätä autat kenialaisia viljelijäperheitä saamaan jopa paremmat koulutusmahdollisuuden lapsilleen.

Firma on palkannut Keniasta kotoisin olevan suomalaisen Wilson Kirwan kahvilähettilääkseen ja hänen kuvansa on tietysti paketin kyljessä. Wilson - varmaan muistatkin - oli aikoinaan melkoinen keskimatkojen juoksija. Ja vielä sekin, että vuonna 2008 hänet valitsi joku taho vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi.

Hesari kyllä uutisoi, että Wilson lähti kahvibisnekseen tietämättä siitä yhtään mitään, mutta väliäkö tuolla? Sen kahvin alkutuotannon hän kyllä on nähnyt kenialaisen kotikylänsä maisemissa ja positiivisena suomalaisena sopii oikein hyvin suomalaisen kahvinjuontiurheilun esittelijäksi.

Kahvi kaupasta kotiin ja saman tien Wilson Coffee -paketti auki ja ja ei muuta kuin kahviksi. Paahto näytti silmämääräisesti arvioiden olevan minulle oikein sopivaa. Valmis kahvi maistui mukavan pehmeältä ja heti sellaiselta, että tätä ostan jatkossakin. Paahtoaste kolmosta tuskin ostan, mutta se vitonen pitää testata seuraavaksi.

Nelosen paahtoaste on sellainen, että tämä kahvi on parhaimmillaan mustana. Maito teki maun turhankin loivaksi.

Taidanpa vielä tänään ajaa kaupan kautta ja käyn ostamassa Wilson Coffee vitosen ja sekin pitää tarkistaa, että onko nelosta papuina saatavilla täällä Rovaniemen kaupassa. Netti kun kertoi, että papujankin saa... ostettava on jos niitä löytyy.

Myönnän, että ennen maistelua arvailin, että taas yksi kahvi, joka ei myisi muuten kuin jollakin "wilsonilla", mutta nyt kun olen puoli pakettia kahvitellut, nin enpä voi muuta kuin kiitellä hyvästä kahvista. Harvoin löytää uuden kahvimerkin, joka heti ensihörpyistä alkaen sytyttäisi näin vuolaisiin kiitoksiin. 

Wilson Coffeen kanssa samalle päivälle sattui vielä viimesen päälle hyvä kirpparilöytö. Siinä se oli kirpparin hyllyllä kiiltelevänä ja aivan kuin uutena: El-Rod perkolaattori, 3/4 litran keitin, samanlainen kuin keittiön hyllyssä ja paljon käytettynä meillä jo onkin.

Opan El-Rod perkolaattorit on aina leimattu vuosileimalla ja se kertoi tämän löydön olevan kuusi vuotta vanhempi kuin meillä pitkään käytössä ollut kaverinsa.

Ajattelehan! Tämä uusi keitin on vuodelta 1966, eli ikää on jo 51 vuotta!

Vaimo kyllä sanoi lievä moite äänessään, että ei me enää yhtään kahvikeitintä tarvita, hyllyt on jo täynnä!
Vakuutin hänelle, että teemme valtakunnallisestikin arvokasta kulttuurihistoriallista säilytystyötä ostamalla tällaiset arvopannut hyllyymme. Ja vielä sekin, että sitten kun elämme pienillä eläkkeillä vanhuuttamme, niin voimme pannu kerrallaan myydä nämä pois saadaksemme ostettua terveydenhoitopalveluja itsellemme.

Sitten kun vaimo vähän hiveli pannun pintaa, niin johan heltyi hänkin ihan hymyyn asti ja sanoi, että laitahan tuonne hyllyyn toisten joukkoon.

Sinnehän se pannu sitten pääsi - toisten joukkoon.

Nescafe Mocamba-kahvi. Kahvipaketti 40 vuoden takaa. Maistuis varmaan sullekin!

Nestlen mukaan Mocamba on valikoi- tujen afrikkalaisten kahvien sekoitus ja pakkauksessa on 80 grammaa pakas- tekuivattua kahvia. Niin kuin edellisessä postissani kirjoitin, niin tämä kahvipa- ketti on säilynyt avaamattomana josta- kin sieltä 70/80 -lukujen taitteesta. Se on minullakin jo pari vuotta odotellut avaa- mista ja tänään se suuri päivä viimein koitti.
Juuri avatun pakkauksen antama tuoksu oli ihan hyvä. Se lievä epäilyttävä sivutuoksu ehkä sittenkin tuli omista ennakkokäsityksistä, eikä kahvipakkauksesta. Ennakkokäsityk- seni sanoi, että 40 vuotta vanha kahvi ei voi olla juotavaa. Kun siirsin syrjään näitä ennakkokäsityksiä, niin avatun pakkauksen tuoma tuoksu oli ihan hyvä.

Normaalisti en näitä pikakahveja juo, mutta sen verran kokemusta on, että joku kahvimerkki niissäkin pääsee yllättävänkin lähelle aidon kahvin makua. Miten Mocamba tässä onnistuu?

Käytin Mocamban pakastekuivatua kahvia kuppia kohden aika tarkasti sen mukaan kuin mitä ohje pussin kyljessä neuvoi. Veden lisäämisen jälkeen "liemen" väri oli aivan hyvän kahvin väristä. Mutta... lähempi tutustuminen liemen tuoksuun... se tuoksu oli lähinnä kauhea. Siis paha. Ei ollenkaan kahvin tuoksuinen. Nyt jo epäilytti koko homma.

Sitten olikin jo maistamisen vuoro. En kyllä uskaltanut maistaa ilman maidon lisäämistä. Ensimmäiseen makukokemuk- seen vaikutti hankalasti tuo liemen tuoksu. Kuitenkin kun siirsin kuppia kauemmas nenän alta ja maistelin kahvia suussani, niin oikeastaan yllätyin: erehdyttävästi ihan kahvin makua oli suussa!

Tuo minun normikahvikupillinen Mocambaa on nyt juotuna ja vielä sormet osuvat tietokoneen nappaimistolla oikeisiin kirjaimiin ja ajatuskin vielä toimii. En voi mitään sille ajatukselle, että taidan juoda toisenkin kupillisen. Ja tarjoan vaimollekin. Niin ja vieraita on tulossa, eiköhän heillekin voi Mocambaa tarjota?

Se on kyllä sanottava, että ennakkokäsitykset siitä mikä on hyvää ja mikä huonoa, vaikuttavat aika paljon ihmisen makukokemuksiin. Toinen vaikuttava tekijä on hajuaisti. Ja hyvä, että ihmisellä se aisti pyrkii varoitamaan vaarasta.

Tuletko kahville? Juodaan yhdessä kupillinen, kaksikin. Tarjous on voimassa vain loppuviikon ajan.

Niin, onhan minulla tuolla hyllyssä vielä toinenkin paketti saman ikäistä kahvia. Sain sen lahjaksi samalla kertaa tuon Mocamban kanssa. Jos hintalappua on uskominen, niin Brassero voi olla vielä parembaa kuin Mocamba. Hinta nimittäin on ollut vitosen kalliimpi, eli 19,95 markkaa. Pussin kyljessä oleva esittelytekstikin lupaa hyvää: Parhaimpien laatujen sekoitus.

Jotta kun tulet, niin voit valita kummasta pussista kahvi valmistetaan.

Rohkea rotan syö, vähemmän rohkea Mocamban juo

Paketti Mocambaa on jo pari vuotta odotellut keittiön hyllyssä sitä, että rohkeuteni kasvaisi siihen mittaan, että uskaltaisin tarttua tuohonkin haasteeseen. Nyt on se hetki! Tai siis perjantaina...
Mocamba-paketti on ollut aikoinaan myynnissä Oulaisissa Spar-kaupassa, joka lopetti toimintansa kaiketi joskus 70-80 lukujen taitteessa. Hintaa paketilla oli ollut tarjoushinnalla 14,95 markkaa.

Minä sain tämän paketin Pelleltä ja Liisalta, jotka perustivat 80-luvun alkupuolella tuon entisen kaupan tiloihin kahvilan, jonka nimeksi tuli Piparkakkutalo. Avaamaton paketti Mocambaa oli löytynyt kaupan varastoja siivotessa.
Niinpä ajattelin viedä tuon paketin tarinan kauniiseen päätökseen valmistamalla siitä kahvin perjantaina 13.10. Valitsin tuon päivän siksi, että lauantaille ei ole erityistä ohjelmaa - ja tarvittaessa voin sairastaa sen päivän ihan vapaasti. En nimittäin ole ihan varma, että nelisenkymmentä vuotta vanha kahvi on vielä juontikuntoista. 
Kirjoitan tästä makukokemuksesta sitten kun kahvi on juotu ja mahdolliset jälkiseuraamukset kärsitty. 

Italialainen kaunotar Nova Espress muutti meille

Nova Espress brev. no. 425231 on italialainen kaunotar jostakin 60-luvulta. Vai olisiko 50-luvun lopulta? Poikani oli tämän kaunottaren bongannut Hesassa kirpparilta ja osti sen ajetellen, että isä voisi olla siitä kiinnostunut.

Niinhän siinä kävi, että vieraillessamme Hesassa, pakkasimme kaunottaren laukkuun ja toimme Rovaniemelle.
Kaunis kuparinvärinen pinta on ensimmäinen ihastelun aihe. Väri taitaa kuitenkin olla vain hämäystä; pannu on alumiinia.

Nova Espressin sisukset puolestaan ovat jo sitten ihmettelyn aihe - enpä ole moisia sisuskaluja ennen nähnyt, vaikka kahvin valmistumisen idea on tietysti sama kuin tämän kaltaisissa pannuissa yleensä on. Toteutus vain oli minulle uusi.

 Kooltaan keitin on suuri: korkeutta on 25 cm ja vettä mahtuu 9 desilitraa.

 Matkalaukussa tuli Budapestista sopivasti myös italialaista Pellinin kahvia papuina kilon puketti.

Siinä on 60% Arabicaa ja 40% Robustaa. Eipä tässä muuta kuin pavut myllyyn ja kahvin keittoon.
 

Wanyama ja OSY:n perkolaattori ovat hyvä yhdistelmä.

Ihan ensiksi kun katselin kahvipaketin kyljessä olevaa norsun kuvaa, tuli mieleen, että liekö tämä Wanyama sitä kuuluisaa norsunkakkakahvia? Muistin, että maailman kallein kahvi on se, joka papuina syötetään norsuille ja sitten kun pavut tulevat "paahtimon" toisesta päästä ulos, saadaan maistuva ja kallis kahvi?

No onneksi sitten muistin, että ei se kallis kahvi, Kopi Luwak, (linkki on Wikipedian sivulle) käykään norsun läpi, vaan sivettikissan läpi. - Niin sitä voi ihminen erehtyä. Tässä Wanyama-paketissa nuo norsun kuvat lienevät vain siksi, että Arviiti (Arvid Nordquist) tukee African Wildlife Foundation -järjestöä villieläinten suojelussa.

Jos nyt joku innostuu Kopi Luwak -kahvista, niin onhan se kallista. Tästä linkistä sitä saa tilata 100 gramman pusseissa hintaan 33,40 euroa / pussi. Puolen kilon paketille sitten tuleekin hintaa jo...

No, jospa unohdan Kopi Luwakin ja siirryn tähän Wanyama - kahviin, joka sekin on todella hyvä tummapaahtoinen kahvi. Sen pavut ovat Arabicaa ja pavut ovat pääosaltaan Afrikassa tuotettuja. Höysteenä Wanyamassa on kuulemma vähän Brasilialaista kahvia. Niin kuin olen tainnut ennenkin sanoa, niin Arviitin kahvit ovat suosikkejani heti Zoegan jälkeen. Laatu on parasta ykkösluokkaa.

Kuvassa kahvipaketin vieressä on raumalaisen OSY-tehtaan valmistama perkolaattoripannu. Pannu on jostakin 50-60 lukujen tienoilta ja siinä on hieno lasinuppi kannessa.

OSY:n pannun kyljessä on alunperin ollut tarra, jossa on ollut teksti "Ammussytytin Oy, Rauma, OSY"

OSYn historia nimittäin alkoi 20-luvun lopulla tykistön sytyttimien valmistuksella ja sota-aikana sitten tehdas tuotti tykistön ammuksia ja kranaatteja. Se bisnes sitten loppui aikanaan sattuneesta syystä kun kranaattien menekki pääsi pienenemään. Sitten siirryttiin vesihanojen valmistukseen ja siitähän ei enää ollutkaan pitkä hyppäys maitotonkkien, kattiloiden ja muiden alumiinisten kotitaloustavaroiden tekemiseen. Niissä vaiheissa tuo perkolaattorikin tuli yhdeksi OSY-tehtaan tuotteeksi. Nämä tiedot tästä blogista.

Vasemmalla kuvassa näkyy perkolaattorikeittimien iso idea. Siis syy miksi sillä saa niin hyvää kahvia, näkyy tässä kuvassa.
Syy on siinä, että kahvijauhe laitetaan tuohon kuvassa näkyvän pieniä reikiä täynnä olevan kannen alla olevaan sihtiin. Kun kahvi valmistetaan, tuosta reikälevyn keskellä olevasta putkesta pulputtaa ensin vesi kahvijauheen päälle ja kohta vesi aikansa pulputettuaan on jo muuttumassa kahviksi. Näitä perkolaattoreita sanotaankin usein pulputuspannuiksi. Nimi on hyvin valmistusmenetelmää kuvaava.

Jos vertaa perkolaattoria pressopannuun, niin se iso ero on siinä, että presso-pannussa se kahvijauhe jää pannun pohjalle kahvin valmistuttua. Perkolaattorissa jauheet jäävät tuohon sihtiin, eivätkä ole enää kosketuksissa valmiin kahvin kanssa niin kuin pressossa ovat.

Jos et ole tutustunut perkolaattorien sisuskaluihin, niin tästä alta näet sen ytimen kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Tämä OSY-perkolaattori löysi tiensä meille Kivimäen emännän blogin kautta. Huomasin hänen bloginsa kuvista, että vanhaa taloa siivotessaan he olivat löytäneet tämän pannun. Laitoin emännälle viestin, että voisiko tuon ostaa. Kaupat syntyivät ja niin pannu tuli meille ja monet kahvit sillä on jo keitetty.

Kahvit tuli keitettyä ja juotuakin tätä kirjoitellessa. Hyvää oli!

Kurpitsakahvia Vaimolleni - Pumpkin coffee

Kukapa ei olisi haaveillut saavansa joskus kurpitsakahvia? Sen tekeminen on vain hivenen työläs juttu ja siksi se helposti jää tekemättä. Tässä yhtenä lauantaina ajattelin, että keitänpä vaimolle sunnuntaina aamukahviksi kurpitsakahvia - ja ei muuta kuin toimeen!

 Hain kaupasta yhden Hokkaido-kurpitsan, se kun on niin mukavan näköinenkin. Tässä työvaiheet kurpitsakahviin saakka ja vähän ylikin:

1) Halkaisin kurpitsan ja kuorin sen. Kuori on tosi kova, mutta terävällä veitsellä siitä selviää.

2) Otin siemenet kurpitsasta talteen. Irrottelin niistä ylimääräisen töhnän pois ja yritin kuivata ne. Niin, tai vaimo näiden siemenien kanssa värkkäsi.

3) Pienin kurpitsan ja laitoin palaset kattilaan kiehumaan kunnes pehmenivät.

4) Laitoimme siemenet uuniin mukavaan lämpöön paahtumaan.

5) Soseutin keitetyt kurpitsat ja lisäsin joukkoon neilikkaa, kanelia, inkivääriä, muskottia, kookoskermaa ja vähän siirappia. Maistelin. Kurpitsan siemenetkin olivat jo paahtuneet sopivasti.

6) Otin puolet soseesta ja lisäsin siihen pari kananmunaa. Tein pikaisesti piirakkapohjan, jota esipaistoin vähän ja sitten lisäsin tämän soseen piirakan pinnalle. Uunissa noin 40 minuuttia. Makeat tuoksut!

6½) Paahdetut siemenet pääsivät myllyyn ja niistä tuli kurpitsansiemenjauhetta. Sopinee puuron päälle, leipätaikinaan ja moneen muuhunkin.

7) Otin jäljelle jääneestä soseesta desin verran ja lisäsin siihen vielä kookoskermaa, suolaa, kananmunan ja jauhoja. Laitoin tämän jääkaappiin yöksi ja paistan siitä aamulla lättyjä.

8) Vielä oli sosetta jäljellä ja laitoin sen jääkaappiin odottamaan aamukahvin keittoa.

9) Tuli sunnuntaiaamu. Jo illalla käskin vaimoa nukkumaan sikeästi ja pitkään tänä aamuna. Keitin extraväkevän kahvin. Kuumensin mikrossa kahviin tulevan kurpitsasoseen (olisiko ollut pari desiä) ja kuumensin sekä vaahdotin maitoa pari desiä.

10) Paistoin illalla tekemästäni lättytaikinasta muutaman lätyn. Samalla yhdistelin suoraan mukeihin väkevän kahvin ja kurpitsasoseen sekä lisäsin kuuman maidon ja vaahdon. Koko komeuden päälle ripaus kanelia.

11) Vein kahvin, lätyt ja piirakanpalan vaimolle sänkyyn. Hän mitä ilmeisemmin heräsi sikeästä unesta lauluuni. Joimme kurpitsakahvit ja söimme tarjoilut sängyssä sunnuntain kunniaksi. Ei hassumpaa!

12) Viimein vaimokin nousi ylös ja kun kurpitsasosetta vielä oli, niin hän lisäsi siihen jauhoja ja muita aineita mielensä mukaan. Siitä syntyi taikina, josta uunissa paistettiin kurpitsarenkaita vierasvaran pikkuleiviksi.

13) Sen pituinen oli Hokkaido-kurpitsan tarina. 

 Tämän kurpitskahvijutun olen joskus julkaisut vaimoni blogissa. Ajattelin kuiten laittaa sen tähän omaanikin, kun kerran kahvista on puhe.

Tässä linkki home made pumpkin coffee sivulle 

Keitä parempaa kahvia - jauha kahvipavut itse

Se on pienestä kiinni se paremman kahvin valmistaminen. Osta pieni kahvimylly (halvimmillaan vain pari kymppiä) ja jauha kahvipavut itse kotona. Siinä se on - kahvin nauttiminen uudella tasolla!
Kun jauhat juuri ennen kahvin valmistamista, ovat aromit parhaiten tallessa vielä pannuun pööniä lisätessä ja se tuoksu... joskus siinä tuoksussa tuntuu, että tarvitseeko sittenkään kahvia edes valmistaa? Juuri sillä sekunnilla jauhetun kahvin tuoksu tuntuu joskus riittävän ihan kahvinautinnoksi asti.

Aamun jauhatuksessa Löfbergs EKO

Kohtuu tuoreista, vasta paahdetuista pavuista valmistettu kahvi on kyllä ihan erilaista kuin se kaupasta tarjouksesta ostettu kahvi, jonka päiväykset menivät mennä viikolla jo vanhoiksi.

Kerran Kemissä käydessäni löysin kahvikaupan, jossa pavut paahdettiin odottaessani. Ajoin kiireesti 120 kilometriä kotiin, jauhoin annoksen niitä vähän reilu tunti sitten paahdettuja papuja ja valmistin kahvin. - Se tuoksu!  Śe maku!

Kaupoissa on nykyään myynnissä hyvä valikoima kokonaisia kahvipapuja. Jos et ole koskaan kokeillut tätä vaihtoehtoa, niin kyllä nyt on aika kokeilla. Jos itsellä ei ole kahvimyllyä, niin ainakin isommista kaupoista löytyy kahvimylly, jota asiakkaat saavat käyttää ilmaiseksi. Itse en näitä kaupan myllyjä ole käyttänyt, kun meillä on jo aika pitkään ollut oma sähkökäyttöinen mylly keittiön pöydällä.

Myllyjä saa ostaa kodinkoneliikkeistä ja isompien markettien hyllyilläkin niitä näkyy olevan. Meidän mylly on Bodum ja hintaa sillä oli 5 euroa. Se löytyi kirpparilta ja oli sen näköinen, että tuskinpa sillä montakaan annosta oli jauhettu. Kiitin, kumarsin ja kävelin kassan kautta.

Meidän "mummomallit"

Normihinta tuolle Bodumille oli siihen aikaan noin 40 euroa, eli se on se halpa silppuavalla terällä varustettu pieni mylly. Joskus kyllä on ollut mielessä hankkia kalliimpi jauhavilla terillä varustettu malli, mutta olen vielä tähän saakka onnistunut tuon kiusauksen välttämään. Toki kalliimmilla malleilla saisi tarkemmin säädettyä karkeusastetta, mutta...

Aika moni taitaa vielä muistaa ne mummon aikaiset käsin veivattavat kahvimyllyt. Ne eivät ole             
ainoastaan historiaa, vaan näitä käsinveivattavia "mummomalleja" on edelleen myynnissä. Parhaille "mummomalleille" saa 25 vuoden takuunkin, kun sähkömyllyille annetaan yleensä vain vuoden takuu.

Voisinpa jauhaa tästä asiasta enemmänkin, mutta taidanpa lähteä kahville. Jos vaikka sunnuntain kunniaksi istuisi hetken ihan hiljaa kädessä muki kuumaa kahvia.

Mukavaa sunnuntaita kahviajatuksin kaikille!

Tästä linkistä pääset ihailemaan saksalaisia "mummomalleja" ja vähän muitakin.

Kaunis sen olla pitää - siis kahvipakettikin!

Sunnuntaiaamuna oli taas se juhlahetki, että meillä avattiin uusi kahvipaketti. Vieläpä sellainen paketti, jota meillä ei ole koskaan ennen avattu. Eikö se ole juhlahetki?
Zoegan Thanda on uusi kahvi Zoegallakin. Viime kerran ulkomailla käydessä se jo löytyi ICAn kahvihyllystä. Edelliselläkin ulkomaanmatkalla siellä kävin jo Thandaa etsimässä, kun näin netistä, että se oli tullut markkinoille, mutta silloin se ei vielä ollut valikoimissa.

Niin kuin hyvin tiedät, niin ihmisellä näköaisti ja makuaisti ovat yhteydessä toisiinsa. Erityisesti makua antavat värit. - Etkö usko?
No ajattelehan vaikka mansikkaa. Pieni lapsikin jo tietää pelkästään värin ja muodon perusteella, että mansikka kuuluu panna suuhun ja se varmasti(kin) maistuu hyvältä. Miten olisi, jos mansikka olisikin ruskea tai violetti? Siinä tapauksessa kynnys ajatella maku hyväksi ei olisi ihan yhtä helppo.

Olipa miten oli, niin tuo Thandan pakkauksen kauneus jo latasi minulle ensimmäisen osan kahvinautinnosta. Katohan tästä kuinka kaunis se on.

Laitoin oikein kaksi pakettia rinnakkain kun niiden kuvat liittyvät mukavasti yhteen. Kahvi itse on yhdistelmä Brasiliassa, Itä-Afrikassa ja Intiassa tuotetuista pavuista. Intialaista kahvissa on niin paljon, että pakettiin on kirjattu "Inspired by India". Paahto on Zoegan asteikolla 6 ja hapokkuus on ykkösessä. Kun noita numeerisia arvoja katson, niin jo niistä näen, että tässä voisi olla taas kahvi, josta minun on helppo tykätä.

Thandan aromit heti paketin aukaisun jälkeen kertoivat samaa hyvää ja kyllä tästä hyvät kahvit tulikin. Vanhalla Opan perkolaattorilla keitettynä sitä on nyt toista päivää nautittu niin maidolla höystäen kuin pelkkänä mustanakin. Minulle yksi hyvän kahvin merkki on siinä, että se maistuu hyvältä myös mustana.

Lauantain kunniaksi italialainen Molinari Oro

Italialainen 
Molinari Oro on odotellut keittiössä muutaman päivän. Lauantai olikin jo päässyt turhan pitkälle iltapäivään pelkillä aamukahveilla ja niin tuntui olevan sopiva hetki avata Molinari Oro.

Pussin kyljessä sitä ei sanottu, mutta netistä löysin tiedon, että pavuissa olisi 70% Arabicaa ja 30% Robustaa. Olipa miten oli, mutta mukavasti juuri avatusta pussista levisi kahvin tuoksu keittiöön. Tuoksu vain vahvistui papuja jauhaessa, kunnes nautinto katkesi siihen, että kahvimylly meni jostakin syystä jumiin.
Kahvi ehti pannussa jo valmiiksi kun vielä putsasimme myllyä. Bodumin mylly on ihan hyvä, mutta jos ja kun siitä purkaa kuoret ja varsinaisen myllyn erilleen, niin saapahan olla tarkkana, että sen saa koottua uudelleen ja vielä toimivaan kuntoon. Myllyn rakenne ei kyllä ole monimutkainen, mutta saadappa se kasaan niin, että kannessa oleva kytkin toimii... Olemme sen tehneet kerran aikaisemmin, ja siitä kerrasta jäi muisto, että homma ei ollut ihan helppo.

Turhan monta turhaa yritystä joutui tälläkin keralla tekemään, mutta viimein kone taas toimi niin kuin pitikin.

Entä se kahvin maku? Ei hassumpi ja ihan erilainen kuin viikolla keitetty Löfbergs. Maistelu jäi kuitenkin vähän sikseen kun samalla yritimme tuota Bodumia saada kasaan. Mutta eiköhän Molinarin maut tule tutuksi ennen kuin koko puolen kilon paketti on jauhettu ja pussi on tyhjä.

Pannu, jolla valmistin kahvin, on pari vuotta sitten ostettu Budapestista Corvin-ostoskeskuksesta.

Pannun alaosa on sellainen kuin mutteripannuissa on aina ollut. Tuo 'korva', jonka läpi kahvi nousee posliinipannuun, on mukava yksityiskohta. Posliinipannun voi nostaa sinällään pöytään sitten kun kahvi on valmis.

Posliiniosan koristelu on tyyliltään samanlaista kuin vaimoni ihastelemissa unkarilaisissa käsitöissä usein näkee.
 

Zoega Sidamo Ethiopia. Aamun viritys.

Tuoksu. Kahvinautinnossa ei ole kysymys vain siitä miltä kahvi maistuu kun sitä kulauttaa kupista suuhunsa. Kahvittelu alkaa jo siitä kun avaa uuden kahvipaketin ja vetää juuri avatusta pakkauksesta ensi kerran tuoksut sisällensä.

Zoegan Sidamo Ethiopia on juuri sellainen kahvi, josta nauttiminen on hyvä aloittaa sen tuoksusta. Tänä aamuna tuoksu oli vahvimmillaan kun jauhoin aamukahvin pavut myllyssä juuri ennen kahvin valmistamista. Latasin pressopannuun kahvin ja veden, tablettiin Lapin Kansan, tein voileivän ja siitä se torstaipäivä lähti liikkeelle.

Niin kuin nimikin kertoo niin Sidamo Ethiopia on sieltä kahvin kotimaasta Etiopiasta. Zoega on merkinnyt pussin kylkeen paahtoasteen seiskaksi (asteikko 1-8), eli aika vahvaa se on. Paahdon täydentää vielä 'fyllighet' 5 (asteikko 1-5) ja 'syrlighet' 1 (asteikolla 1-5).

Sidamo on kahvi, josta on helppo pitää. Maut ovat oikein mukavassa aamutasapainossa, joten tästä voi hyvällä odotuksella lähteä päivään. Vielä kolmas mukillinen ja siinä se on. Hyvä aamu.

Tiistain päiväkahvit: Lavazza Classico

Pastorin ilonaiheet tässä arkisen elämän syrjässä otetaan usein pienistä hyvistä asioista. Tänään yksi mainitsemisen arvoinen hyvä asia oli uuden kahvipaketin avaaminen. Niin pieni asia!
Muitakin ilonaiheita tässä päivässä on ollut, mutta en niitä käy tähän listaamaan. Jos joku välttämättä haluaa kaiken tietää, niin voin lähettää melko täydellisen listan vaikka sähköpostina.

Vaan menenpä asiaan. On tätä Lavazzan Classicoa tullut ennenkin juotua, mutta en vain muistanut enää sen makua. Edellinen paketti, Yirgacheffe, loppui aamukahviin ja päiväkahvin sain keittää uudesta paketista. Myönnettävä on, että Yirgacheffe oli niin hyvää, että muistamaton ennakkokuva tästä Lavazzasta oli vähän epäröivä. Kun ei muista niin ei muista.

Kun sitten ensimmäistä mukillista maistoin, niin vau! Onhan se vähän hassua, että joku kahvi on enemmän kuin vain kahvia ja se, että sen maistaminen nostattaa päivän uusiin sfääreihin.

Kuva kertoo enimmän osan kaikesta oleellisesta: traditional, balanced ja chocolaty ja Italia. Maistelehan noita sanoja! - Eikö maistukin hyvälle kahville?

Kahvin laadusta minusta kertoo sekin, että vaikka toinen mukillinen ehti jäähtyä ihan kylmäksi pitkän puhelun aikana, niin sittenkin se oli niin hyvää, että en heittänyt sitä pois, vaan join kylmänä ja mustana.

Tämä on nyt vakava suositus: Jos näet Lavazzan Classicoa myynnissä kaupassa niin osta. Itse ostin tämän ulkomailla käydessäni. Siis Haaparannasta. Se on mukava ulkomaanmatkan kohde, kun reissulta ehtii aina kotiin omaan sänkyyn yöksi.

Kurkista tästä Lavazzan kalenteria. Tältä kalenterisivulta vasemmasta reunasta, siitä kolmen pikkuviivan kautta pääset selaamaan koko kalenteria... Mahtavat ja paljon puhuvat kuvat...

Aamukahvinautinto: Etiopialainen Yirgacheffe

Rouva keitti aamukahvin tänään kun minulla oli hitaan heräämisen aamu. Kurkkukipu ei yöllä antanut nukkua oikein hyvin ja väsytti vielä seitsemän aikaan aamulla niin, että olisin mieluumin pysynyt sängyssä.
Vaan kun pääsin kahvimukin ääreen, niin se oli aamun pelastus. Piti ihan kysyä Rouvalta, että mitä kahvia tämä on?
- Sitä etiopialaista. Pavuista jauhoin.

Sehän oli etiopialaista Yirgacheffea. Juuri hetki sitten jauhettua!  (Mitenhän tuo Yirgacheffe lausutaan?)
"Voiko ihanammin päivä enää alkaa", lauloi Kai Hyttinen aikoinaan ja vaikka yö tuli nukuttua jotensakin huonosti, niin aamukahvin myötä valo alkoi loistaa tähänkin päivään. - No myönnettäköön, että ei se nyt ihan kahvin varassa se ihanuus ollut. Olihan siinä Rouva pöydässä vierelläin ja vielä extrana poikamme kahdeksan vuotias tytär, joka soitti ovikelloa puoli kahdeksan aikaan. Hänellä alkaa koulu vasta 9.15 ja hän tuli "puolimatkan krouviin" mummin ja papan aamun iloksi.

Siinä pöydän ääressä tuli mieleen, että juuri tämän kahvinautinnon kirjoitin kirjaani Tuulinen maa. Näin se meni:

Aamun tunnelmat unineen olivat sellaiset, että nyt ei voinut keittää ihan normikahveja ja otin kahvikaapista esille etiopialaisen Yirgacheffeen. Avasin pussin ja vedin kahvipapujen tuoksua sisimpääni. Pakkauksen kyljestä luin esittelytekstin ja tunnelma nousi heti sateen yläpuolelle: “Mehukkaan täyteläinen, aromissa pehmeää mausteisuutta, jasmiininkukintoa sekä
häivähdys karamellia. Miellyttävä herukkainen jälkimaku”.
Jauhoin pavut ja kahvin tuoksu täytti keittiön. Korvieni välissä jauhoi itsepintaisesti kysymys: “Tuomitaanko nämä rikoksen uhrit?”(Tuulinen maa. Kuka surmasi Matti Harmaalan. Sivu 235)
 
Nyt kun Yirgacheffea on jo kolmas mukillinen menossa, niin täytyy vielä vakuuttaa, että kyllähän on mukavan pehmeä maku. Niin kuin tiedät, niin sellainen... pyöreä maku. Ensimmäinen muki meni maidon kanssa, mutta kaksi viimeistä olen juonut mustana.

Hain juuri vielä neljännen mukillisen. Kauniin väristäkin tämä on, kirkasta, vaaleaa, vaikka pussin kyljessä on merkintä 5 paahtoasteesta asteikolla 1-7.

Kahvi on ostettu Gigantista. Siellä kun pyykinpesukoneiden ja kännyköiden ja muiden sellaisten lisäksi myydään myös kahvia. 375 gramman pussi maksoi 9.90. Kallistako? - Ei ole, vaan hyvää kahvia koko rahalla!

Juuri tämän Gigantin pussin kohdalla voi puhua hyvästä kahvista siksikin, että se on tuoretta. Pussin leimojen mukaan kahvipavut ovat viime syksyn satoa ja pussitettu 30.12. 2016.

Etiopiaa pidetään kahvin synnyin- seutuna, eli perinteet ovat pitkät. Yirgacheffe on tietty alue eteläisessä Etiopiassa ja aivan melko varmat tarinat kertovat, että siellä vuohi- paimenet 800-luvulla nuotiolla istuessaan keksivät idean kahvipapujen paahtamisesta. Tarinan toinen varma versio kertoo samaisten paimenien ihmetelleen sitä, että heidän vuohilaumansa ei rauhoittunut yöksi nukkumaan. Asialle selvisi syy: vuohet olivat syöneet iltapalaksi pensaista marjoja ja niiden vaikutus vei vuohilta yöunet.

Paimenien arjessa syntyneen idean seurauksena me tämän päivän suomalaiset olemme ihan ykkösväkeä kahvin kulutuksessa. Meillä ainakin muutamilla se vaikutus on vain kääntynyt niin päin, että he eivät saa nukutuksi yöllä jos kahvia on illalla jäänyt pannuun juomatta.

Tarinan mukaan kahvilla on vahva yhteys myös rukoukseen. Nimittäin juuri tuolla Etiopiassa kahvipavut löysivät tiensä myös munkkiluostariin. Siellä munkit huomasivat, että nautittuaan näitä papuja, he jaksoivat rukoilla pitempään kuin ennen. Kun rukous oli heille yksi elämän päätarkoituksista, niin tokihan kahvi sai heidän varauksettoman suosionsa.

Yirgacheffea on myynnissä kahvikaupoissa, ihan niissä kivijalkaputiikeissa, mutta jos teidän kylällä ei sellaista ole, niin suuntaa lähimpään Giganttiin tai osta suoraan netistä. Maista & nauti!

Vielä loppuun yksi suositus: The washed Yirgacheffe is one of the best highland-grown coffees. It has fine acidity, body, and flavor. Many people are attracted to its delicate, floral, and tea-like characteristics.