Italialainen
Molinari Oro on odotellut keittiössä muutaman päivän. Lauantai olikin jo päässyt turhan pitkälle iltapäivään pelkillä aamukahveilla ja niin tuntui olevan sopiva hetki avata Molinari Oro.
Pussin kyljessä sitä ei sanottu, mutta netistä löysin tiedon, että pavuissa olisi 70% Arabicaa ja 30% Robustaa. Olipa miten oli, mutta mukavasti juuri avatusta pussista levisi kahvin tuoksu keittiöön. Tuoksu vain vahvistui papuja jauhaessa, kunnes nautinto katkesi siihen, että kahvimylly meni jostakin syystä jumiin.
Kahvi ehti pannussa jo valmiiksi kun vielä putsasimme myllyä. Bodumin mylly on ihan hyvä, mutta jos ja kun siitä purkaa kuoret ja varsinaisen myllyn erilleen, niin saapahan olla tarkkana, että sen saa koottua uudelleen ja vielä toimivaan kuntoon. Myllyn rakenne ei kyllä ole monimutkainen, mutta saadappa se kasaan niin, että kannessa oleva kytkin toimii... Olemme sen tehneet kerran aikaisemmin, ja siitä kerrasta jäi muisto, että homma ei ollut ihan helppo.
Turhan monta turhaa yritystä joutui tälläkin keralla tekemään, mutta viimein kone taas toimi niin kuin pitikin.
Entä se kahvin maku? Ei hassumpi ja ihan erilainen kuin viikolla keitetty Löfbergs. Maistelu jäi kuitenkin vähän sikseen kun samalla yritimme tuota Bodumia saada kasaan. Mutta eiköhän Molinarin maut tule tutuksi ennen kuin koko puolen kilon paketti on jauhettu ja pussi on tyhjä.Pannu, jolla valmistin kahvin, on pari vuotta sitten ostettu Budapestista Corvin-ostoskeskuksesta.
Pannun alaosa on sellainen kuin mutteripannuissa on aina ollut. Tuo 'korva', jonka läpi kahvi nousee posliinipannuun, on mukava yksityiskohta. Posliinipannun voi nostaa sinällään pöytään sitten kun kahvi on valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti