Aamut menevät yleensä aika lailla saman kaavan mukaan. Siinä ei ole mitään mainittavaa. Eikä kuvauksellista. Olen kuiten ajatellut, että aamujen tasaiseen kulkuun on aina muutaman aamun välein saatava jotakin... miten sen sanoisi... juhlahetkiä. Eilen aamulla oli taas sen juhlahetken vuoro.
Kello 7.00 juhlallisin menoin, auringon paistaessa, fanfaarien soidessa ja tabletin ladatessa päivän Lapin Kansaa näytölleen, otin uuden kahvipaketin käyttöön: Lavazza Intenso.
Paahto on tummaa kuin mikä, tuoksu ei erinomainen, mutta valmis kahvijuoma vakuuttaa siitä, että italialainen (vaikka ei osaakaan ihan kaikkea) osaa kahvin paahtamisen miellyttäväksi juhlajuomaksi.
Ymmärtääkseni paremmin seuraavan puolituntisen ja kolmen kahvimukillisen tuomaa nautintoa, otan siihen tabletin rinnalle Lani Kingstonin selostuksen siitä mitä kahvipavuille tapahtuu paahtamisen yhteydessä.
"...paahtamisen aikana tapahtuu useita kemiallisia reaktioita. Maillard-reaktiossa syntyy aromaattisia yhdisteitä, kun aminohapot, sokerit, peptidit ja proteiinit yhdistyvät tai hajoavat. Näin syntyy kahvin maku. Vihreässä kahvissa on noin 250 aromaattista yhdistettä, mutta paahtamisen jälkeen niitä on yli 800."
Siinä istun kuppi kourassa ja maistelen kahviani. - 800 aromaattista yhdistettä? Ahaa, vai niin. Paljon on saatu tähänkin kupilliseen mahtumaan!
En ymmärrä Kingstonin sepustuksia ollenkaan, mutta sen ymmärrän, että hyvää tämä Intenso on. Kaadan itselleni toisen kupillisen ja ajattelen, että nämä Lavazzan kahvit ovat kyllä suosikkilistani kärjessä.
Miten se meni se Markku Aron laulu? Siis se, jossa laulettiin, että voiko ihanammin aamu enää alkaa? Lauletaanko siinä kahvista? Vai mistä? Kaivapa sen juutuupista linkiksi tähän. Klikkailemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti