S. Ilmonen: Delawaren suomalaiset

Viime kesänä kirpparilla käydessäni löysin tämän kirjan. Tottahan tämä piti osta kun hintakin oli vain yksi euro.

Kirjoittaja, tämä Ilmonen, toimi New Yorkissa pappina 1914, ja innostui niihin aikoihin tutkimaan Delawaren suomalaisten varhaisvaiheita. Minua puolestaan tämä aihe kiinnosti kirjan ostamisen verran jo siksi, että elämäni ensimmäinen kirja oli Delawaren pojat ja sen tarina on rakennettu juurikin näiden Delewaren uudisasukkaiden elämän keskelle. 

Ilmosen kirja ilmestyi 1938, mutta tämä toisen painoksen kirja, jonka ostin, on vuodelta 1988. Vuonna 1938 tuli täyteen 300 vuotta Delawaren siirtokunnan perustamisesta Amerikan mantereelle. Nyt siihen on tullut jo aika lailla lisää vuosia.

Suomalaiset elivät 1638 Ruotsin lipun alla ja heitä oli vain yksi mukana siinä retkikunnassa, joka lähti Ruotsista perustamaan Uusi Ruotsi siirtokuntaa Delawareen. Mukana tuolloin oli hollantilaisia ja ruotsalaisia ja retkikunnan johtaja oli saksalainen Peter Minuit, joka palveli Hollannin Kauppayhtiötä. Suomesta hankkeessa oli mukana Klaus Fleming, joka oli perustetun Uuden Ruotsin kauppayhtiön hallintoneuvoston jäsen, mutta hän ei suinkaan hypännyt Amerikkaan menevään laivaan.

1638 retkikunta osti intiaaneilta maata Delaware-joen rannalta. Sinne rakennettiin linnoitus ja homma oli siltä osin hanskassa. Siirtolaisuus Amerikkaan ei vielä tuohon aikaan ollut suosittua ja niinpä lähtijöitä yritettiin värvätä jopa ruotsalaisista vankiloista. Matka ei suuremmin innostanut edes vankeja, vaikka luvissa oli tätä kautta vapaus. Vuonna 1640 kuitenkin uusi laiva toi väkeä Ruotsista Delawareen ja mukana oli ainakin kolme suomalaista.

Lisää siirtolaisia piti edelleenkin saada, eikä ruotsalaisia innostanut ajatus, että siirtokuntaan tulisi lisää hollantilaisia, jotka olivat alunperin hankkeessa mukana. Ruotsalaiset itse eivät halunneet lähteä intiaanien maahan kotimaastaan, eikä heitä lain mukaan voinut pakottaa muuttamaan. Niinpä sitten Ruotsin hallitus muisti maan keskiosaan muuttaneen tuhansittain väkeä Suomesta. Heistä oli siellä tullut riesa, josta nyt piti päästä eroon. Niin ryhdyttiin toimenpiteisiin, jolla puoliväkisin saatiin puolen sataa suomalaista laivaan ja uudisasukkaiksi Delawareen. Heidän laivansa lähti Uutta Ruotsia kohti 1641.

Seuraavan vuosikymmenen aikana suomalaisia olisi lähtenyt Ruotsista kohti Amerikkaan ihan omasta halustaan enemmän kuin laivoihin mahtui. 1650 -luvun lopulla suomalaisia lienee ollut Delawaressa jo noin 300. Mielenkiintoinen Tiede-lehden juttu aiheesta löytyy klikkaamalla tästä.

Kaiken kaikkiaan tämä kirja oli minulle perin kuiva, mutta samalla mielenkiintoinen historiakirjoitus suomalaisten alkuvaiheista Amerikoissa. Siellä pienet ihmiset olivat mukana aikansa suurvaltapolitiikassa ja kolonialismissa. Kaiken tämän keskellä he rakensivat omaa elämäänsä ja loivat perustusta tulevien sukupolvien elämälle. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli sekin, joka kirjassa tulee esille, että John Morton, yksi Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista, oli sukujuuriltaan suomalainen. Hänen sukunsa juuret olivat Rautalammilla. Vieläpä sanotaan, että hänen äänensä oli tuossa itsenäisyysjulistuksessa se ratkaiseva... Mitenpä muuten se olisi voinut olla?

Monella Suomessa elävällä on sukua Amerikoissa ja se voi herätellä mielenkiintoa tämän lukemiseen. Paljon sinne meni väkeä 1800 -luvun lopulla ja 1900 -luvun alussa, mutta ensimmäiset siis jo 1640 tienoilla. Kirjan lopussa esitellään tuolloin maahan tulleita ihan nimeltä ja samalla kerrotaan heidän taustoistaan ja sukujuuristaan. Mahtaako olla sinun sukuasi?

Kirjan voi löytää kirpparilta, niin kuin minä löysin, mutta varmasti myös netin antikvariaatit ovat hyviä löytöpaikkoja tällekin aarteelle. Helpoimmin kirjaan pääsee käsiksi sen 1938 version pdf-tiedostona. Klikkaa tästä ja löydät paljon muutakin aivan älyttömän mielenkiintoista suomalaisten siirtolaisuudesta Amerikoihin. 

S. Ilmonen: Delawaren suomalaiset.

233 sivua.

Karisto, 1988.