Ritva-Elina Pylväs: Alisa, Väylän tytär

Alisa oli alun toisella kymmenellä, kun hänen isänsä kuoli. Siitä kirjan tarina lähtee liikkeelle seuraten Alisan elämää ja matkaa 1800-luvun Tornionlaaksossa.

Ritva-Elina Pylväs on kirjoittanut voimakkaan tarinan, jonka lähtökohdat ovat kirjoittajan synnyinseudun elämässä Kolarin eteläpuolella. Pylväs on rakentanut kirjansa tekstin niiden virallisista asiakirjoista löytämiensä tosiasioiden ympärille, jotka vahvistivat sen tarinan todenperäisyyden, jonka hän alunperin kuuli lapsuudessaan.  

Pääsky-lehden haastattelussa Ritva-Elina kertoo, että Alisan kirjoittaminen vaati paljon pohjatyötä. Hän tutki kirkonkirjoja ja vanhoja sanomalehtiä löytääkseen kyllin vahvan perustan kirjalleen.

Itse tartuin tähän kirjaan ihan uunituoreeltaan joulun alla 2016. Kovin paljoa sitä ei tarvinnut selailla, kun jo tuli tuntuma, että tämä pitää lukea. Tulin päivän päätteeksi kirjan kanssa kotiin ja aamuun mennessä olin lukemisessani jo loppusuoralla. Tarina oli sellainen, että eipä kirjaa oikein malttanut kesken jättää.

Mikä Alisassa koukutti? Varmaan ensinnäkin se, että se pohjautuu tositapahtumiin. Koko historiallinen kehys, jossa tapahtumat etenevät, on hyvin kuvattu. Kirjan henkilöissä on todella mielenkiintoisia ja elävän tuntuisia ihmisiä. He käyttävät puheessaan sopivasti paikallista murretta, mutta vain sen verran, että lukeminen säilyy helppona. Murre sai ainakin minut välillä naurahtamaan mukaville ilmaisuille, ja samalla se antoi sen tarpeellisen ja uskottavan paikallisvärin koko tarinalle.

Kirjan päähenkilö Alisa oli köyhä piikatyttö ja siitä asemasta hänen oli mahdotonta nousta. Se oli osa elämän kurjuutta, joka lisäsi kurjuutta kurjuuden päälle. Avioliitto tietysti muuttaisi tilannetta, mutta... Toisaalta tuohon aikaan vastaavat elämänkohtalot taisivat olla niin yleisiä, että niitä pidettiin aika lailla normaalina elämänkulkuna.

Alisan elämässä paremman elämän toivo ja suuret pettymykset vuorottelevat vuodesta toiseen. Vähän on ripoteltu rakkautta ja ihan hivenen sen ajan romantiikkaakin matkan varrelle, mutta ne ripaukset eivät muuta sitä tosiasiaa, että karua oli elämä.

Kirjan juoni oli sellainen, että se ei oikein antanut mahdollisuutta lukea hitaasti. Aina oli mielessä, että mitähän tapahtuu seuraavalla sivulla, mitä seuraavassa luvussa? Sivujen vähetessä loppua kohti, toivoin jo kovasti, että tarinalla olisi edes jotensakin onnellinen loppu. - Pidän tuon lopun nyt tässä sinulta salassa. Lue itse niin näet miten kirja päättyy.

"Alisa seisoi hiljaa, katseli ja mietti. Niin soon ihmisen elämä niinko tuo väylä. Välillä on koskea, välillä suantopaikkoja. Välistä on tulva, sitte taas laskuvesi."

Kirjaa lukiessa väkisinkin ajatukset menivät oman sukuni tapahtumiin. Niistäkin parisataa vuotta vanhat kirkonkirjat antavat jonkinlaista kuvaa, mutta todelliset tapahtumat jäävät vain arvailun varaan. Usein olen miettinyt, että mitähän kaikkea kirkonkirjojen lyhyiden mainintojen ja päivämäärien taakse kätkeytyy?

Ritva-Elina Pylväs: Alisa, Väylän tytär.
342 sivua
Kustantaja: Väyläkirjat