Voiko ihanammin aamu enää alkaa? Lavazza Intenso !

Aamut menevät yleensä aika lailla saman kaavan mukaan. Siinä ei ole mitään mainittavaa. Eikä kuvauksellista. Olen kuiten ajatellut, että aamujen tasaiseen kulkuun on aina muutaman aamun välein saatava jotakin... miten sen sanoisi... juhlahetkiä. Eilen aamulla oli taas sen juhlahetken vuoro.

Kello 7.00 juhlallisin menoin, auringon paistaessa, fanfaarien soidessa ja tabletin ladatessa päivän Lapin Kansaa näytölleen, otin uuden kahvipaketin käyttöön: Lavazza Intenso.

Paahto on tummaa kuin mikä, tuoksu ei erinomainen, mutta valmis kahvijuoma vakuuttaa siitä, että italialainen (vaikka ei osaakaan ihan kaikkea) osaa kahvin paahtamisen miellyttäväksi juhlajuomaksi.

Ymmärtääkseni paremmin seuraavan puolituntisen ja kolmen kahvimukillisen tuomaa nautintoa, otan siihen tabletin rinnalle Lani Kingstonin selostuksen siitä mitä kahvipavuille tapahtuu paahtamisen yhteydessä.

"...paahtamisen aikana tapahtuu useita kemiallisia reaktioita. Maillard-reaktiossa syntyy aromaattisia yhdisteitä, kun aminohapot, sokerit, peptidit ja proteiinit yhdistyvät tai hajoavat. Näin syntyy kahvin maku. Vihreässä kahvissa on noin 250 aromaattista yhdistettä, mutta paahtamisen jälkeen niitä on yli 800."

Siinä istun kuppi kourassa ja maistelen kahviani. - 800 aromaattista yhdistettä? Ahaa, vai niin. Paljon on saatu tähänkin kupilliseen mahtumaan!

En ymmärrä Kingstonin sepustuksia ollenkaan, mutta sen ymmärrän, että hyvää tämä Intenso on. Kaadan itselleni toisen kupillisen ja ajattelen, että nämä Lavazzan kahvit ovat kyllä suosikkilistani kärjessä.

Miten se meni se Markku Aron laulu? Siis se, jossa laulettiin, että voiko ihanammin aamu enää alkaa? Lauletaanko siinä kahvista? Vai mistä? Kaivapa sen juutuupista linkiksi tähän. Klikkailemisiin!

Lauantain kunniaksi italialainen Molinari Oro

Italialainen 
Molinari Oro on odotellut keittiössä muutaman päivän. Lauantai olikin jo päässyt turhan pitkälle iltapäivään pelkillä aamukahveilla ja niin tuntui olevan sopiva hetki avata Molinari Oro.

Pussin kyljessä sitä ei sanottu, mutta netistä löysin tiedon, että pavuissa olisi 70% Arabicaa ja 30% Robustaa. Olipa miten oli, mutta mukavasti juuri avatusta pussista levisi kahvin tuoksu keittiöön. Tuoksu vain vahvistui papuja jauhaessa, kunnes nautinto katkesi siihen, että kahvimylly meni jostakin syystä jumiin.
Kahvi ehti pannussa jo valmiiksi kun vielä putsasimme myllyä. Bodumin mylly on ihan hyvä, mutta jos ja kun siitä purkaa kuoret ja varsinaisen myllyn erilleen, niin saapahan olla tarkkana, että sen saa koottua uudelleen ja vielä toimivaan kuntoon. Myllyn rakenne ei kyllä ole monimutkainen, mutta saadappa se kasaan niin, että kannessa oleva kytkin toimii... Olemme sen tehneet kerran aikaisemmin, ja siitä kerrasta jäi muisto, että homma ei ollut ihan helppo.

Turhan monta turhaa yritystä joutui tälläkin keralla tekemään, mutta viimein kone taas toimi niin kuin pitikin.

Entä se kahvin maku? Ei hassumpi ja ihan erilainen kuin viikolla keitetty Löfbergs. Maistelu jäi kuitenkin vähän sikseen kun samalla yritimme tuota Bodumia saada kasaan. Mutta eiköhän Molinarin maut tule tutuksi ennen kuin koko puolen kilon paketti on jauhettu ja pussi on tyhjä.

Pannu, jolla valmistin kahvin, on pari vuotta sitten ostettu Budapestista Corvin-ostoskeskuksesta.

Pannun alaosa on sellainen kuin mutteripannuissa on aina ollut. Tuo 'korva', jonka läpi kahvi nousee posliinipannuun, on mukava yksityiskohta. Posliinipannun voi nostaa sinällään pöytään sitten kun kahvi on valmis.

Posliiniosan koristelu on tyyliltään samanlaista kuin vaimoni ihastelemissa unkarilaisissa käsitöissä usein näkee.