Wilson Coffee ja uusi vanha El-Rod perkolaattori

Ruokakaupan kahvihyllyssä oli paketti, jota en ole ennen huomannut. Paketin kyljessä luki Wilson Coffee.  Paahtoaste oli laitettu näkyvästi paketin kylkeen ja valittavana oli paahtoasteet 3, 4 ja 5. Aikani paketteja hipelöityäni valitsin nelosen.

Paketin tekstit eivät vain kerro, että juomalla kahviamme juot maailman parasta kahvia, vaan nykyajan malliin vihjataan, että juomalla tätä autat kenialaisia viljelijäperheitä saamaan jopa paremmat koulutusmahdollisuuden lapsilleen.

Firma on palkannut Keniasta kotoisin olevan suomalaisen Wilson Kirwan kahvilähettilääkseen ja hänen kuvansa on tietysti paketin kyljessä. Wilson - varmaan muistatkin - oli aikoinaan melkoinen keskimatkojen juoksija. Ja vielä sekin, että vuonna 2008 hänet valitsi joku taho vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi.

Hesari kyllä uutisoi, että Wilson lähti kahvibisnekseen tietämättä siitä yhtään mitään, mutta väliäkö tuolla? Sen kahvin alkutuotannon hän kyllä on nähnyt kenialaisen kotikylänsä maisemissa ja positiivisena suomalaisena sopii oikein hyvin suomalaisen kahvinjuontiurheilun esittelijäksi.

Kahvi kaupasta kotiin ja saman tien Wilson Coffee -paketti auki ja ja ei muuta kuin kahviksi. Paahto näytti silmämääräisesti arvioiden olevan minulle oikein sopivaa. Valmis kahvi maistui mukavan pehmeältä ja heti sellaiselta, että tätä ostan jatkossakin. Paahtoaste kolmosta tuskin ostan, mutta se vitonen pitää testata seuraavaksi.

Nelosen paahtoaste on sellainen, että tämä kahvi on parhaimmillaan mustana. Maito teki maun turhankin loivaksi.

Taidanpa vielä tänään ajaa kaupan kautta ja käyn ostamassa Wilson Coffee vitosen ja sekin pitää tarkistaa, että onko nelosta papuina saatavilla täällä Rovaniemen kaupassa. Netti kun kertoi, että papujankin saa... ostettava on jos niitä löytyy.

Myönnän, että ennen maistelua arvailin, että taas yksi kahvi, joka ei myisi muuten kuin jollakin "wilsonilla", mutta nyt kun olen puoli pakettia kahvitellut, nin enpä voi muuta kuin kiitellä hyvästä kahvista. Harvoin löytää uuden kahvimerkin, joka heti ensihörpyistä alkaen sytyttäisi näin vuolaisiin kiitoksiin. 

Wilson Coffeen kanssa samalle päivälle sattui vielä viimesen päälle hyvä kirpparilöytö. Siinä se oli kirpparin hyllyllä kiiltelevänä ja aivan kuin uutena: El-Rod perkolaattori, 3/4 litran keitin, samanlainen kuin keittiön hyllyssä ja paljon käytettynä meillä jo onkin.

Opan El-Rod perkolaattorit on aina leimattu vuosileimalla ja se kertoi tämän löydön olevan kuusi vuotta vanhempi kuin meillä pitkään käytössä ollut kaverinsa.

Ajattelehan! Tämä uusi keitin on vuodelta 1966, eli ikää on jo 51 vuotta!

Vaimo kyllä sanoi lievä moite äänessään, että ei me enää yhtään kahvikeitintä tarvita, hyllyt on jo täynnä!
Vakuutin hänelle, että teemme valtakunnallisestikin arvokasta kulttuurihistoriallista säilytystyötä ostamalla tällaiset arvopannut hyllyymme. Ja vielä sekin, että sitten kun elämme pienillä eläkkeillä vanhuuttamme, niin voimme pannu kerrallaan myydä nämä pois saadaksemme ostettua terveydenhoitopalveluja itsellemme.

Sitten kun vaimo vähän hiveli pannun pintaa, niin johan heltyi hänkin ihan hymyyn asti ja sanoi, että laitahan tuonne hyllyyn toisten joukkoon.

Sinnehän se pannu sitten pääsi - toisten joukkoon.

Wanyama ja OSY:n perkolaattori ovat hyvä yhdistelmä.

Ihan ensiksi kun katselin kahvipaketin kyljessä olevaa norsun kuvaa, tuli mieleen, että liekö tämä Wanyama sitä kuuluisaa norsunkakkakahvia? Muistin, että maailman kallein kahvi on se, joka papuina syötetään norsuille ja sitten kun pavut tulevat "paahtimon" toisesta päästä ulos, saadaan maistuva ja kallis kahvi?

No onneksi sitten muistin, että ei se kallis kahvi, Kopi Luwak, (linkki on Wikipedian sivulle) käykään norsun läpi, vaan sivettikissan läpi. - Niin sitä voi ihminen erehtyä. Tässä Wanyama-paketissa nuo norsun kuvat lienevät vain siksi, että Arviiti (Arvid Nordquist) tukee African Wildlife Foundation -järjestöä villieläinten suojelussa.

Jos nyt joku innostuu Kopi Luwak -kahvista, niin onhan se kallista. Tästä linkistä sitä saa tilata 100 gramman pusseissa hintaan 33,40 euroa / pussi. Puolen kilon paketille sitten tuleekin hintaa jo...

No, jospa unohdan Kopi Luwakin ja siirryn tähän Wanyama - kahviin, joka sekin on todella hyvä tummapaahtoinen kahvi. Sen pavut ovat Arabicaa ja pavut ovat pääosaltaan Afrikassa tuotettuja. Höysteenä Wanyamassa on kuulemma vähän Brasilialaista kahvia. Niin kuin olen tainnut ennenkin sanoa, niin Arviitin kahvit ovat suosikkejani heti Zoegan jälkeen. Laatu on parasta ykkösluokkaa.

Kuvassa kahvipaketin vieressä on raumalaisen OSY-tehtaan valmistama perkolaattoripannu. Pannu on jostakin 50-60 lukujen tienoilta ja siinä on hieno lasinuppi kannessa.

OSY:n pannun kyljessä on alunperin ollut tarra, jossa on ollut teksti "Ammussytytin Oy, Rauma, OSY"

OSYn historia nimittäin alkoi 20-luvun lopulla tykistön sytyttimien valmistuksella ja sota-aikana sitten tehdas tuotti tykistön ammuksia ja kranaatteja. Se bisnes sitten loppui aikanaan sattuneesta syystä kun kranaattien menekki pääsi pienenemään. Sitten siirryttiin vesihanojen valmistukseen ja siitähän ei enää ollutkaan pitkä hyppäys maitotonkkien, kattiloiden ja muiden alumiinisten kotitaloustavaroiden tekemiseen. Niissä vaiheissa tuo perkolaattorikin tuli yhdeksi OSY-tehtaan tuotteeksi. Nämä tiedot tästä blogista.

Vasemmalla kuvassa näkyy perkolaattorikeittimien iso idea. Siis syy miksi sillä saa niin hyvää kahvia, näkyy tässä kuvassa.
Syy on siinä, että kahvijauhe laitetaan tuohon kuvassa näkyvän pieniä reikiä täynnä olevan kannen alla olevaan sihtiin. Kun kahvi valmistetaan, tuosta reikälevyn keskellä olevasta putkesta pulputtaa ensin vesi kahvijauheen päälle ja kohta vesi aikansa pulputettuaan on jo muuttumassa kahviksi. Näitä perkolaattoreita sanotaankin usein pulputuspannuiksi. Nimi on hyvin valmistusmenetelmää kuvaava.

Jos vertaa perkolaattoria pressopannuun, niin se iso ero on siinä, että presso-pannussa se kahvijauhe jää pannun pohjalle kahvin valmistuttua. Perkolaattorissa jauheet jäävät tuohon sihtiin, eivätkä ole enää kosketuksissa valmiin kahvin kanssa niin kuin pressossa ovat.

Jos et ole tutustunut perkolaattorien sisuskaluihin, niin tästä alta näet sen ytimen kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Tämä OSY-perkolaattori löysi tiensä meille Kivimäen emännän blogin kautta. Huomasin hänen bloginsa kuvista, että vanhaa taloa siivotessaan he olivat löytäneet tämän pannun. Laitoin emännälle viestin, että voisiko tuon ostaa. Kaupat syntyivät ja niin pannu tuli meille ja monet kahvit sillä on jo keitetty.

Kahvit tuli keitettyä ja juotuakin tätä kirjoitellessa. Hyvää oli!

Opan El-Rod perkolaattori ja 20 muuta kapistusta kahvin valmistamiseen

Vasemmalta: Kaksi Opan mallia, amerikkalainen Wear-Ever, ruotsalainen Svea ja raumalainen OSY kahvinkeitin 725.

Meillä on keittiössä 20 kahvin valmistamiseen tarkoitettua kapistusta. - Mitä järkeä? - No ei yhtään mitään!
Puolustan silti itseäni ainakin kahdella asialla. Ensinnäkin jokaisella niistä tulee vähän erilaista kahvia vaikka keittäisi samoista bööneistä ja samoilla mittasuhteilla. Se erilaisuus lisää kahvinautintoa, usko pois vaan!
Toiseksi monet näistä kapistuksista ovat kauniita, suorastaan taideteoksia. Niissä näkyy suunnittelijan käden jälki. Tässä vanhemmiten olen alkanut näkemään kauneutta kahvin valmistamisessa :) Siinä ne kaksi puolustusta oli. Ei tässä sen enempää järkeä ole.
   
Kaikki alkoi vuosia vuosia sitten kun näin kirpparilla kaunottaren, joka ei  ihan ensisilmäyksellä avannut salaisuuksiaan. Hetki sitä piti tutkia ennen kuin tajusin, että tämähän on kahviperkolaattori, samalla idealla toimiva härveli, kuin millä vanhempani kahvinsa keittivät. Heillä se toimi sähköllä, mutta tämä oli sellainen hellalla kuumennettava versio.

Kirpparilöytöni oli suomalaisen Opan valmistama El-Rod ja sen kannessa oli vuosileima ja muitakin merkintöjä ja vihjeitä siitä, että pannu oli kultamitallilaatua. Ostettavahan se oli. Kotona se osoittautui erinomaista kahvia keittäväksi pannuksi.
Niihin aikoihin meillä oli suodatinkeitinkin, mutta aika pian se heivattiin roskikseen, kun huomattiin, että Opalla sai paljon parempaa kahvia.

Sen jälkeen olen ostanut vielä muutaman eri kokoisen ja kohtuuhintaisen Opan perkolaattorin kun olen niitä kirppareilla nähnyt. Olen ajatellut niiden olevan hyviä sijoituskohteita eläkepäivien köyhyyttä ajatellen. Alan kaupoissa niistä nimittäin pyydetään kymmeniä vuosia vanhoiksi kahvikeittimiksi yllättävän paljon.

Keittiön hyllyssä on kyllä muutama muukin perkolaattorimerkki, mutta yhtä kauniina ja yhtä hyvänä pidän vain amerikkalaista tekoa olevaa Wear-Ever pannua. Sekin on kaiketi 60-luvulla tehty. Oheinen kuva siitä on vaimoni blogisivulta.

Pressopannu on tietysti ihan pakko-ostos jokaiselle kahvin ystävälle. Niitäkin on hyviä ja huonoja. Yllättävää kyllä, yksi hyväksi on osoittautunut Tupperwaren tekemä muoviluomus. Ruma kuin mikä! Sekin löytyi kirpparilta ja maksoi kaksi euroa. Sen etu aamukahvin keitossa on siinä, että siinä on eräänlainen termosrakenne ja kahvi säilyy hyvänä ja kuumana sen puoli tuntia minkä aamukahviseremonia kestää. Tarvittaessa se on juontikuumaa vielä lähes tunnin kuluttua valmistamisesta. Normi presson lasikannussa kahvi ei säily kuumana montaa minuuttia.

Mutteripannuja meillä on myös useampia. Ihan perusmutterilla saa oikein hyvän kahvin, mutta hyllystä löytyy muutama erikoismallikin. Yhdellä pöräyttää latten ja cappuccinon kätevästi. Sitten on se Budapestista ostettu malli, joka on kauneudessaan sellainen, että luulen sillä valmistetun kahvin maistuvan siksi niin hyvältä.

Aeropress on yllättäjä yksinkertaisuudessa, laadussa ja kahvin maussa. Suosittelen. Kuvassa sen kanssa pikkunen Melitta Aromaboy.

Montenegron Herceg Novista ostimme heikäläisen yksinkertaisuuden, džezve, kahvin keittoon. Se on tämän päivityksen alimmaisessa kuvassa. Kiertelimme siellä kauppoja ihan etsien suodatinkeittimiä (emme ostaaksemme, vaan uteliaisuuttamme), mutta yhtään emme löytäneet. Ostimme sitten paikallisen keitinmallin. Vaimo sillä keittelee aina joskus kahvin - ja hyvää saa silläkin.

Vakuumikeittimiä on kaksi. Toinen on Bodumin Santos -malli vuosikymmenten takaa ja toinen vielä vanhempi Jenan Sintrax-malli. Ihan varma en sen iästä ole, mutta ilmeisesti se on tehty Itä-Saksassa1954-1958 välisenä aikana. Kirpparilöytö neljän euron hintaan!

Bodum on tanskalaisen valmistajan  huipputuote. Löysin senkin kirpparilta ja olipa siinä vielä alkuperäinen pakkauslaatikkokin mukana. Laatikkoon oli kynällä merkitty, että se oli saatu 1984 joululahjaksi. Nostalgiaa, tunnelmaa ja ihmettelyä on ilmassa kun Sintraxilla tai Santoksella kahvinsa keittää. Ja taas täytyy sanoa, että tutustumisen arvoinen on tämäkin tapa keittää kahvia. Ja maku on ihan  omaa luokkaansa. Siis hyvä.  Kuvassa Sintrax vasemmalla ja Bodum oikealla.

Vielä hyllystä pitää mainita tietysti se ihan perinteinen suomalainen kahvipannu ja toisesta äärilaidasta voi otetaan esittelyyn mukaan pieni vietnamilaisen phin-suodatin.

Sitten lopuksi on tehtävä tunnustus: Tuossa alussa kerroin, että heivasimme suodatinkeittimemme roskiin, mutta viime kesänä suodatinkeitin tuli taas tupaan. Kävi nimittäin niin, että Merijärvellä 4H-kirpparilta löysin pienen kahden kupin Melitta-suodatinkeittimen. Se oli niin söpö, että vaimokaan ei laittanut hanttiin sen ostamista. Hinta oli 2 euroa ja melkein uusi keitin. Silläkin kahvia keitellään... ja on se vaan niin söpö.
Viimeisessä kuvassa on keskellä se montenegrolainen yksinkertaisuus 'džezve' kahvin valmistamista varten ja oikealla pieni yhden kupin phin. Pauligin pressopannu hymyilee vasemmalla.

Taidanpa keittää kahvit!


.