Opan El-Rod perkolaattori ja 20 muuta kapistusta kahvin valmistamiseen

Vasemmalta: Kaksi Opan mallia, amerikkalainen Wear-Ever, ruotsalainen Svea ja raumalainen OSY kahvinkeitin 725.

Meillä on keittiössä 20 kahvin valmistamiseen tarkoitettua kapistusta. - Mitä järkeä? - No ei yhtään mitään!
Puolustan silti itseäni ainakin kahdella asialla. Ensinnäkin jokaisella niistä tulee vähän erilaista kahvia vaikka keittäisi samoista bööneistä ja samoilla mittasuhteilla. Se erilaisuus lisää kahvinautintoa, usko pois vaan!
Toiseksi monet näistä kapistuksista ovat kauniita, suorastaan taideteoksia. Niissä näkyy suunnittelijan käden jälki. Tässä vanhemmiten olen alkanut näkemään kauneutta kahvin valmistamisessa :) Siinä ne kaksi puolustusta oli. Ei tässä sen enempää järkeä ole.
   
Kaikki alkoi vuosia vuosia sitten kun näin kirpparilla kaunottaren, joka ei  ihan ensisilmäyksellä avannut salaisuuksiaan. Hetki sitä piti tutkia ennen kuin tajusin, että tämähän on kahviperkolaattori, samalla idealla toimiva härveli, kuin millä vanhempani kahvinsa keittivät. Heillä se toimi sähköllä, mutta tämä oli sellainen hellalla kuumennettava versio.

Kirpparilöytöni oli suomalaisen Opan valmistama El-Rod ja sen kannessa oli vuosileima ja muitakin merkintöjä ja vihjeitä siitä, että pannu oli kultamitallilaatua. Ostettavahan se oli. Kotona se osoittautui erinomaista kahvia keittäväksi pannuksi.
Niihin aikoihin meillä oli suodatinkeitinkin, mutta aika pian se heivattiin roskikseen, kun huomattiin, että Opalla sai paljon parempaa kahvia.

Sen jälkeen olen ostanut vielä muutaman eri kokoisen ja kohtuuhintaisen Opan perkolaattorin kun olen niitä kirppareilla nähnyt. Olen ajatellut niiden olevan hyviä sijoituskohteita eläkepäivien köyhyyttä ajatellen. Alan kaupoissa niistä nimittäin pyydetään kymmeniä vuosia vanhoiksi kahvikeittimiksi yllättävän paljon.

Keittiön hyllyssä on kyllä muutama muukin perkolaattorimerkki, mutta yhtä kauniina ja yhtä hyvänä pidän vain amerikkalaista tekoa olevaa Wear-Ever pannua. Sekin on kaiketi 60-luvulla tehty. Oheinen kuva siitä on vaimoni blogisivulta.

Pressopannu on tietysti ihan pakko-ostos jokaiselle kahvin ystävälle. Niitäkin on hyviä ja huonoja. Yllättävää kyllä, yksi hyväksi on osoittautunut Tupperwaren tekemä muoviluomus. Ruma kuin mikä! Sekin löytyi kirpparilta ja maksoi kaksi euroa. Sen etu aamukahvin keitossa on siinä, että siinä on eräänlainen termosrakenne ja kahvi säilyy hyvänä ja kuumana sen puoli tuntia minkä aamukahviseremonia kestää. Tarvittaessa se on juontikuumaa vielä lähes tunnin kuluttua valmistamisesta. Normi presson lasikannussa kahvi ei säily kuumana montaa minuuttia.

Mutteripannuja meillä on myös useampia. Ihan perusmutterilla saa oikein hyvän kahvin, mutta hyllystä löytyy muutama erikoismallikin. Yhdellä pöräyttää latten ja cappuccinon kätevästi. Sitten on se Budapestista ostettu malli, joka on kauneudessaan sellainen, että luulen sillä valmistetun kahvin maistuvan siksi niin hyvältä.

Aeropress on yllättäjä yksinkertaisuudessa, laadussa ja kahvin maussa. Suosittelen. Kuvassa sen kanssa pikkunen Melitta Aromaboy.

Montenegron Herceg Novista ostimme heikäläisen yksinkertaisuuden, džezve, kahvin keittoon. Se on tämän päivityksen alimmaisessa kuvassa. Kiertelimme siellä kauppoja ihan etsien suodatinkeittimiä (emme ostaaksemme, vaan uteliaisuuttamme), mutta yhtään emme löytäneet. Ostimme sitten paikallisen keitinmallin. Vaimo sillä keittelee aina joskus kahvin - ja hyvää saa silläkin.

Vakuumikeittimiä on kaksi. Toinen on Bodumin Santos -malli vuosikymmenten takaa ja toinen vielä vanhempi Jenan Sintrax-malli. Ihan varma en sen iästä ole, mutta ilmeisesti se on tehty Itä-Saksassa1954-1958 välisenä aikana. Kirpparilöytö neljän euron hintaan!

Bodum on tanskalaisen valmistajan  huipputuote. Löysin senkin kirpparilta ja olipa siinä vielä alkuperäinen pakkauslaatikkokin mukana. Laatikkoon oli kynällä merkitty, että se oli saatu 1984 joululahjaksi. Nostalgiaa, tunnelmaa ja ihmettelyä on ilmassa kun Sintraxilla tai Santoksella kahvinsa keittää. Ja taas täytyy sanoa, että tutustumisen arvoinen on tämäkin tapa keittää kahvia. Ja maku on ihan  omaa luokkaansa. Siis hyvä.  Kuvassa Sintrax vasemmalla ja Bodum oikealla.

Vielä hyllystä pitää mainita tietysti se ihan perinteinen suomalainen kahvipannu ja toisesta äärilaidasta voi otetaan esittelyyn mukaan pieni vietnamilaisen phin-suodatin.

Sitten lopuksi on tehtävä tunnustus: Tuossa alussa kerroin, että heivasimme suodatinkeittimemme roskiin, mutta viime kesänä suodatinkeitin tuli taas tupaan. Kävi nimittäin niin, että Merijärvellä 4H-kirpparilta löysin pienen kahden kupin Melitta-suodatinkeittimen. Se oli niin söpö, että vaimokaan ei laittanut hanttiin sen ostamista. Hinta oli 2 euroa ja melkein uusi keitin. Silläkin kahvia keitellään... ja on se vaan niin söpö.
Viimeisessä kuvassa on keskellä se montenegrolainen yksinkertaisuus 'džezve' kahvin valmistamista varten ja oikealla pieni yhden kupin phin. Pauligin pressopannu hymyilee vasemmalla.

Taidanpa keittää kahvit!


.