sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Suomi 100 vuotta - 100 kirjaa hyllyssäni. Kirjat 41-50

Kirjakustantajat painivat nykyään sen kanssa, että eipä juuri muuta kuin puoli vuotta sitten ilmestyneet kirjat pitää jo laittaa alemyyntiin. Ovat kuulemma jo vanhoja! Se on kaiketi melkein sama ilmiö kuin tietokoneiden ja kännyköiden kanssa. Osta uusi ja vie se kotiin. Kun pääset kotiin, niin ostoksesi on jo vanha ja sama valmistaja mainostaa netissä uutta ja kauniimpaa. Osta siis taas uusi!
Ajattelin vielä tähän listaa kirjata kymmenen vanhaa kirjaa hyllystäni. Jotakin näissä numeroissa 41-50 on sellaista, että siellä ne vaan olla köllöttelevät hyllyssä vaikka julkaisemisesta on jo muutama vuosikymmen mennyt.

41) Norman P. Grubb: Jumalan hullu. 1938. Tämä kirja on yksi elämääni vahvimmin vaikuttaneista kirjoista. Se kertoo C.T. Studd'in elämäntarinan. Hän oli syntynyt 1860 rikkaaseen perheeseen ja peri miljoonaomaisuuden. Uskoontulo muutti hänen elämänsä ja lahjoitti omaisuutensa pois. Elämäntyönsä hän teki lähetystyössä Kiinassa ja Afrikassa. Kirja on julkaistu myöhemmin Päivä Oy:n kustantamana nimellä Lähetyspioneeri.

C. T. Studd oli lähetystyön pioneeri.
42) Härmän Kustaa: Nisumaitua. 1975. Kirjoittajan oikea nimi on Vilho Koskimäki. Hän on kirjoittanut murrepakinoita Kauhavan ja Härmän murteella. Näitä Härmän Kustaan kirjoja minulla on pari kolme hyllyssä. Mielenkiinto näihin johtuu siitä, että isäni oli kotoisin Kauhavalta. Mukavaa luettavaa, jota lukiessa täytyy välillä nauraa ääneen!

43) J.J. Jansen: Evankelinen sananjulistus. 1931. Ilmestyessään kirjan tekijää, norjalaista Jansenia mainostettiin "uuden saarnatavan edustajaksi".
Ehkä tuo "uusi saarnatapa" on jo nyt vanha, mutta ihan tähän aikaan sopivaa kirjasta löytyy edelleenkin. Vai mitä sanot ajatuksesta: "Olkoon joka sana eletty, ennenkuin se sanotaan." Jansen sanoo, että hyvän saarnan täytyy olla meidän aikaamme sopiva. Saarna, joka oli hyvä 1856, ei hänen mielestään taida olla hyvä enää 1931. ...Niinpä niin, eipä paljon naurata tämä kirja.


44) Pienviljelijän käsikirja. 1915. Sisäkannessa on käsin kirjoitettu teksti: Tämän omistaa J.E. Nurminen, Kurikka, ostettu 11/12 15. Niin suomalaista historiaa että!
Ihan mukavaa kahvipöytäluettavaa. Ja kyllä tällaisista kirjoista voi oppia... tästä olen löytänyt senkin, että miksi puhutaan säästöpossuista. - Tiedäthän sen vanhan keksinnön, johon niitä kolikoita laitetaan talteen? - No tämä kirja tietysti selvittää myös sianhoitoa tulolähteenä. Siinä yhteydessä siteerataan irlantilaista sananlaskua, joka sanoo, että sika on köyhän säästöpankki.
Piirroskuva taitaa esittää sitä pienviljelijän tupaa.




45) Charles G. Finney: Ihmeellisiä herätyksiä. 1928. Tämä Finney oli syntynyt Amerikoissa vuonna 1792 ja hänestä tuli yksi 1800-luvun tunnetuimpia evankeliumin julistajia. - Lue ja ihmettele!


46) Johannes Arnd: Totisesta kristillisyydestä. 1909. Tämä on neliosaisen Totisesta kristillisyydestä -sarjan toinen osa, joka julkaistiin eka kerran suomeksi 1835. Arnd oli saksalainen pappi, joka oli syntynyt 1555. Suomalaisellekin kristillisyydelle merkittävä kirja jo painosmääränsä vuoksi. Vuoteen 1850 mennessä Totista kristillisyyttä oli myyty Suomessa jo yli 11000 kappaletta. Aika monessa herraskartanossa jos mökissäkin tätä tavattiin ja siitä uskonoppia ammennettiin.

47) Stanley Jones: Kärsivien Kristus. 1934. Jones oli amerikkalainen metodistikirkon lähetyssaarnaaja ja teologi, joka teki työtä noin 50 vuotta Intiassa ja intialaisten hyväksi. Hän oli Gandhin ja Nehrun ystävä ja laajasti arvostettu työnsä vuoksi. Tästä arvostuksesta kertoo sekin, että hän oli Nobelin rauhanpalkintoehdokkaana vuosina 1962 ja 1963. Hänen kirjoissaan olisi paljon tällekin ajalle - yksi jota ajattelen on itämaisten uskontojen ja kristinuskon kohtaaminen. Jonesin kristinusko oli perusteltua ja koettua, ja pystyi vastaamaan itämaisten uskontojen haasteeseen uskottavasti.

48) Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. 1964. Somistanut Akseli Gallen-Kallela, sanotaan kannessa. Kukapa ei tätä kirjaa tietäisi. Myönnän, että en ole lukenut sen jälkeen kun tätä oli pakko koulussa lukea. Kukaan ei silloin kertonut miksi tämä oli luettava. Gallen-Kallelan piirrokset ja maalaukset tekevät tästä painoksesta sellaisen, että taitaa pysyä hyllyssä. Siis tallessa.
 
49) Maatalouden tietosanakirja. 1928. Tämä kolmeosainen tietosanakirja on kaunis katsella ja paljon aikansa tietoa sisältävä teos.
Tästä selviävät aakkosjärjes-tyksessä monet mieltä askarrut- tavat asiat, kuten ahdashenkisyys, automobiili ja hännänajo. Automobiilille on annettu selke- ämpi suomalainen nimitys 'voimavaunu'. Sen toimintaa selitetään sivun verran, joten selväksi varmasti tuli. Ja jos et tiedä mikä on inkubatsioni, niin tästä kirjasta se selviää. (Älä turhaan googleta, ei sitä tietoa netistäkään löydy.)

50) Mika Waltari: Turms kuolematon.1955. Yksi Waltarin historiallisista tiiliskiviromaaneista. Tarina menee ajassa kauas taaksepäin ja lukeminen vie aikaa pitkästi eteenpäin. Niin se vaan on.



Siinäpä ne olivat, listan vanhuksia kaikki. Seuraavissa menen sitten jo tuoreempiin kirjoihin. Valinnan vaikeus niissäkin tulee olemaan niin kuin on jo ollut näiden tähän asti listattujen kanssa.

Lukuiloa Sinulle!

4 kommenttia:

  1. Kirjoitin jo eilen pitkähkön kommentin, mutta just kun se piti räppäistä esiin, meni yhteydet poikki... No, nyt uusi yritys. Totisesta kristillisyydestä löytyi Lieksan kirppikseltä joskus syksypuolella. Tämä opus on "ensimmäinen kirja" ja kirjoittajan nimi on muodossa Johan Arndt. Kirjan painovuosi 1887 "J. Simeliuksen perillisten kirjapainosta". Käsin on kirjoitettu alkulehdelle "J. T. Bäckman Muisto Sortavalasta 16/1.1896. Seitsemän veljestä on meillä dvd:llä ja siitä meillä on tykänneet lapsetkin. Se versio on vuodelta 1939.

    VastaaPoista
  2. No olipas huippulöytö tuo sun Totinen kristillisyys. Kirjoittajan nimi on Suomessa ollut joko t:llä tai ilman. Molempia on siis käytetty. Lieksan kirjakin on matkannut 120 vuotta kädestä toiseen. Olis varmaan mielenkiintoinen tarina kun tietäis kaikki vaiheet ja sen mitä tuo kirja on omistajiensa elämässä vaikuttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se noissa kirjavanhuksissa ja muissakin vanhoissa tavaroissa usein kiehtoo, että millaisia matkoja ovat kulkeneet, millaisten ihmisten käsissä olleet. Täytyypä vielä todeta, että itse en ole tullut vielä lukeneeksi tuota, jospa sekin hetki vielä joku päivä tulee.

      Poista
    2. Vanhat tavarat ovat hyvää ruokaa mielikuvitukselle! Lukemattomia kirjoja on minullakin lukematon määrä. Osa tulee varmaan ajan kanssa luettua ja osa jää lukemattomaksi. Vaan ovatpahan saaneet hyvän kodin tuosta hyllyltä. Jokainen niistä lukemattomista lukemattomista kirjoista on vielä kuin ratkaisematon arvoitus - odottaen vain, että joku tulisi ja avaisi ja selvittäisi arvoituksen. Ehkäpä jonain päivänä...

      Poista