lauantai 23. joulukuuta 2017

Suomi 100 vuotta - 100 kirjaa hyllyssäni. Kirjat 81-95.

Siivosin tänään työpöytäni ja löysin samalla melkoisen kasan kirjoja, jotka odottavat lukuvuoroa. Nämä eivät siis ole hyllyssäni, niin kuin otsikko uskaltaa väittää, vaan nämä ovat pöydälläni.
Lista on tässä alla, mutta se ei kuitenkaan ole mikään lukujärjestys. Listalla on monta mielenkiintoista kirjaa ja pariin kolmeen näistä tartun jo joulun aikana.

81)  Jari Kuusi: Veli Martinin tarina. (Väyläkirjat 2017) Keskiajan Turun seudulle sijoittuva tarina, josta ei kyllä osaa sanoa edes arvailuja ennen kuin tämän ehtii lukemaan. 

82) Simo Muir: Ei enää kirjeitä Puolasta. (Tammi 2016) Kertomus juutalaisen Blaugrundin suvun vaiheista toisen maailmansodan keskellä Puolassa ja Suomessa. Perustuu tositapahtumiin. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta.

83) Erik Oksanen: Summan miehet. Vanha sotakirja (1984) talvisodan yhdestä tärkeästä taistelupaikasta. Ei kovinkaan lukuintoja herättävä, mutta katotaan jos vaikka tulisi luettua. 

84) Paavo Rahko: Kievarin pojan elämää. (Omakustanne 2017) Olin Paavon 90 v. Synttäreillä auttamassa keittiöllä ja sen verran tiedän miehen taustoja, että ilman muuta tämä pitää lukea.

85) Laura Hillenbrand: Murtumaton. (Päivä 2016) Selviytymistarina toisesta maailmansodasta. Paksu kirja, 540 sivua. Selailin jo sen verran, että kiinnostus heräsi. Luin jostakin, että tästä on tehty elokuvakin ja löysin siitä pätkiä Youtubesta. 

86) Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia. (Otava 1960) Kun luin Rosa Liksomin Everstinnan, jonka taustalla on Annikki Kariniemen elämä ja avioliitto, niin ihan pakko on tutustua Kariniemen tuotantoon ja erityisesti hänen avioliittonsa anatomiaan.

87) Annikki Kariniemi: Ristilukki. (Otava 1982) Eräs ystäväni kertoi tästä kirjasta ja niinpä otin tämänkin listalle. 

88) Helena Lindsten: Olkaa hyvä ja ottakaa, pankaa sekaan ja kastakaa. (Turun yliopisto 2017) Tämä on akateeminen väitöskirja kahvinjuonnista suomalaisten maaseutukotien arjessa ja juhlassa. Eppäilen vähän ettei tule ainakaan kokonaan luettua, mutta jospa tässä olisi jotakin kahvipöytälukemista.
89) Tapani Sopanen: Reijo Blommendahl, Tehtävä Sahalinille. (Aikamedia 2017) En tunne tätä Reijoa, mutta tunnen hänen veljensä Uskon. Uskon tarinakin on uskomaton ja tiedän, että Reijossa on jotakin samaa kuin Uskossa...jotta kyllä tämä tulee luettua.

90) Janne Marttiini: Armo ja totuus. (Kirjapaino Kaleva 1963) Rovaniemellä toimivan Marttiinin puukkotehtaan perustaja Janne Marttiini oli myös saarnamies. 

91) Kay Warren: Vaarallinen antautuminen. (Päivä 2008) Seikkailukirja tämäkin. Olen lukenut joitakin Kayn miehen Rickin kirjoittamia kirjoja ja ajattelin nyt tutustua hänen vaimoonsa tämän kirjan kautta.

92) Kirsi-Klaudia Kangas: Punainen Myssy. (Väyläkirjat 2017) Kirsin pienoisromaani kertoo Eilifistä, joka elää kveenikylässä Finnmarkissa. Tunnen Kirsin ja tämäkin kirja on ’must’, eli pakko lukea. 

93) Onni Riipi: Onsku. (Väyläkirjat 2017) Tämän Onnin tunnen ja olen kuullut tarinoita hänen elämästään suoraan häneltä itseltään. Mestarihiihtäjä, tanssimuusikko ja evankelista suoraan Sodankylän korvesta. Muutama vuosi sitten menin vaimoni kanssa Onnin synttäreille Sodankylään ja vasta perillä kuulin Onnin saaneen vähän aikaisemmin jonkinlaisen halvauskohtauksen. Onni tuli sairaalasta juhlilleen pyörätuolilla ja silloin ajattelin, että tässä se taisi Onnin elämä olla. Vaan eipä ollutkaan! Mies on vielä kirjoittanut kirjan elämästään! 

94) Immaculee Ilibagiza: Elossa kertoakseen. (Kuva ja Sana 2007) Selviytymistarina Ruandan kansamurhan keskeltä. Vuonna 1994 alkoi kansanmurha, jonka kesti alle sata päivää ja jonka aikana tapettiin lähes miljoona ihmistä. Näin syksyllä videon, jolla tämä nainen kertoi kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä miten hän on selvinnyt kaiken kokemansa jälkeen. Se kertomus pani mietimään…

95) Richard Svensson: Ota uusi askel. (Päivä 2016) Asenteella on väliä, väittää tämä Svenssoni kirjassaan. Askel kerrallaan kohti mielekkäitä tavoitteita ja suunnan korjausta tarvittaessa. Vajaat 130 sivua. Jaoin näitä joululahjoiksi aika monelle...pitää varmaan lukea itsekin niin tietä mistä yhdessä puhutaan kun puhutaan joululahjasta.

Siinäpä ne olivat. Eppäilen vähän, että aloitan Kariniemen avioliitosta ja siinä rinnalla luen Onskun ja Ounaisen myssyn. ...vaan katotaanpa miten se järjestys lopulta menee.


 

4 kommenttia:

  1. Mielenkiitoinen uusi tieto minulle, että tuo Marttiinin perustaja oli saarnamies:) Tosin en tiedä hänestä muutakaan, mutta puukon nimenä on tuttu.

    VastaaPoista
  2. Minä olen lukenut tuon Ei enää kirjeitä Puolasta. Se oli tosiaan mielenkiintoinen ja lisäksi siitä harvinainen, että siinä kerrottiin juutalaisten vaiheista toisessa maailmansodassa sellaisen suvun näkökulmasta, josta osa asui Suomessa. Siinä kerrottiin siis myös Suomen juutalaisten vaiheista sodan aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jees, taidan tarttua kohta tuohon kirjaan. Siirrän Kariniemen vähän myöhäisemmäksi. Nyt on menossa tuo numero 83, eli Summan miehet. Vaikka sanoin, että ei ole lukuintoa herättävä, niin nyt puoliväliin päästyäni täytyy sanoa, että yllättävän hyvä ja luettava. Olen jo vuosia ollut siinä ajatuksessa, että aina kun vuodessa päästään talvisodan aikaan, pitää ainakin yksi talvisotakirja lukea. Ihan vaikka vaan kunnioituksesta niitä miehiä kohtaan, jotka silloin taistelivat kansansa puolesta.

      Poista