Timothy Keller: Tuhlaaja-Isä

Tunsin kerran isän, joka kertoi minulle perheensä tarinaa. Kerran hänen lapsensa tulivat ja moittivat isälle yhtä hänen lapsistaan. Tietysti sitä, joka ei itse ollut paikalla. Tuo yksi oli sotkenut elämänsä pahemman kerran ja siinä oli se moitteen aihe.
Isä oli purskahtanut itkuun ja kertoi sanoneensa näille lapsilleen, että tämä jota moititte, on kuitenkin minun lapseni ja minulle rakas aivan samalla tavalla kuin te muutkin.

Tuon kuullessani ajattelin, että siinä oli Raamatun tuhlaajapoikavertaus tullut elämässä todeksi. Jos ja kun olin aina arvostanut tuota vertausta, niin sen arvostus nousi entistäkin korkeammalle kun tajusin, että tämä vertaus on edelleenkin sovellettavissa elämään.

Kirja, jonka haluan nyt esitellä, on Timothy Kellerin kirjoittama Tuhlaaja-Isä. Sen alaotsikkona on "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa - ja heillä kohtuuttomasti tuhlaileva isä".

Muistat vertauksesta sen kaverin, josta yleensä tässä yhteydessä puhutaan, sen nuoremman veljen, jota olemme tottuneet nimittämään tuhlaajapojaksi.
Vertauksessa hän teki sen mitä tämänkään ajan isät eivät voisi jälkikasvultaan hyväksyä, eli poika vaati saada osuutensa omaisuudesta tässä ja nyt. Isä myöntyi ja poika lähti paksu lompsa taskussaan.
Konkurssihan siitä pojalle tuli ja hänestä tuli lopulta sikopaimen, mikä ei siinä ajassa ja yhteiskunnassa ollut juuri sitä itseään parempi virka.
Nälkä ja kurjuus ajoivat pojan viimein takaisin kyselemään isältä mahdollisuutta rengin paikkaan, mutta isä yllätti pojan, isoveljen ja koko yhteisön järjestämällä palaavalle pojalle ilojuhlat ja antamalla sormuksen sormeen merkiksi täydellisestä armahduksesta, täydellisestä rakkaudesta ja isä sydämen laadusta. Poika sai ilman moitteita palata pojan asemaan.

Muistatko isoveljen? Hän ei hyväksynyt moista anteeksiantoa, ja suorastaan irtisanoutui veljeydestä nuoremman pojan kanssa. Tikut menivät pahasti ristiin myös isän kanssa. Jeesuksen kertoma tarina jättää sitten avoimeksi sen miten isoveli jatkossa suhtautui niin isäänsä kuin veljeensäkin. - Siinäpä miettimistä.

Timothy Keller aivan oikein nostaa vertauksen päähenkilöksi isän. Keller sanoo kirjan alkusanoissa, että hänen tarkoituksensa on kirjassa pääkohdittain esittää lukijalle kristinuskon sanoma, evankeliumi. Ja sen hän todellakin tekee.

Aika monen mielikuvissa kristinuskon Jumala on tuomari, joka on valmis heittämään kivellä kaikkia, jotka saa kiinni pienimmästäkään epäonnistumisesta. Kun mielikuva on tuo, niin ymmärtää, miksi niin moni tekee kaikkensa sen eteen, että Jumala ei saisi kiinni.

Eräs vanha rouva - varmaan pari vuosikymmentä sitten - kertoi kotikasvatuksestaan. Hänen äitinsä ei ollut minkään sortin uskovainen, mutta äidillä oli Jumalaan kohdistuvien mielikuviensa mukaiset kasvatuskeinot. Tuo vanha rouva kertoi, että kun hän joskus pikkutyttönä teki jotakin ilkeyttä kotona, äiti suuttui ja huusi, että mene ulos talosta, mutta varo vain! Jumala heittää kaikkia ilkeitä tyttöjä kuumalla kivellä taivaasta! 
Vanha rouva kertoi sitten miten hänen elämäänsä varjosti vuosikymmenien ajan tuo oman äidin antama kuva Jumalasta, joka heittää kuumalla kivellä. Vasta vanhalla iällä rouva oli päässyt ymmärtämään, että äidin jumalakuva oli väärä. Nyt rouva eli turvallisesti armolliseen ja rakastavaan Jumalaan uskoen.
  
- Minkälainen jumalakuva sinulla on? Jos huomaat tarvitsevasi jumalakuvan päivitystä, niin Kellerin kirja voisi olla juuri se oikea luettavaksi. Siinä on suuri tarina ja pieni kirja - näin tätä voi kuvata. Ulkomitoiltaan pieni ja sivumääräkin vain 128 sivua.

Tämä Timothy Keller on Manhattanilla toimivan Redeemer Presbyterian Church -seurakunnan perustaja ja tunnettu kirjailija. Tuon seurakunnan kotisivuilla netissä on tervetulotoivotus: "Epäilijät tervetulleita!" Se kertonee seurakunnan ideasta aika paljon.

Kellerin omalla kotisivulla on ylimpänä lause: “The gospel says you are more sinful and flawed than you ever dared believe, but more accepted and loved than you ever dared hope.”

Kellerin puheita tuhlaajapoikavertauksen tiimoilta voi kuunella netistä. Tästä klikkaamalla löytyy kuunneltavaa.

Jotta otahan ja lue tämä kirja!

Timothy Keller: Tuhlaaja-Isä.
Suomentanut Marja Sevon.
Sivuja 128.
Päivä Oy 2010.