Härmän Kustaa: Ottaa hengen kiinni

Olin tässä yhtenä päivänä Veljeskodin Suomi 100-vuotta illassa mukana. Tuo veljeskoti on aikanaan perustettu sotaveteraanien kuntoutuslaitokseksi ja nyt sinne oli kutsuttu tuon kodin tukijoita ja yhteistyökumppaneita yhteiseen illanviettoon.
Juhlaohjelman joukossa oli bingo. Se oli yksi näyte kodin normaalista iltaohjelmasta. Liekö se oli juuri tuo bingo, joka toi mieleen Härmän Kustaan kirjan Ottaa hengen kiinni. Etsin kirjan hyllystä, istahdin lukemaan ja sieltähän se löytyi kertomus Alapään isopinko.

Nyt kun eletään aikaa, jota kuvaavia sanoja ovat hyvinkin pikaruoka ja kertakäyttö, niin on mukava ajatella, että kirja ei oikeastaan ole kumpaakaan noista. Hyvän kirjan sisältö ja käyttöliittymä ovat aina kestäneet aikaa paremmin kuin hyvin. Sellainen on tämäkin Härmän Kustaan murrepakinoita sisällään pitävä Ottaa hengen kiinni. Kirja on vuodelta 1976.

Näitä Härmän Kustaan kirjoja hyllyssäni on muutama ja aika ajoin otan ja luen niitä - niin mukavia ne ovat. Siihen mukavuuteen taitaa osasyy olla se, että omatkin sukujuureni ovat isän puolelta Kauhavan ja Härmän maaperässä aika syvällä. Siitä taas johtuu se, että eteläpohjalaisen murteen nuotitus on jotenkin hallussa. - Nuotti on hallussa, vaikka puhua sillä nuotilla en osaakaan. Sen murteen sävelen kuulen kun tätä kirjaa luen. Voi toki olla, että sävelkorvani ei ole aivan tarkka - vaan väliäkö tuolla kunhan on mukavaa?

Joskus näyttää siltä, että murteet ovat Suomesta kadonneet jonnekin yleiskielen alle, mutta onneksi aina joskus saa vieläkin kuulla rohkeasti murteella puhuvia ihmisiä. Murteet ovat kuitenkin yksi tämän sata vuotiaan maan rikkaus. Mukava jos tämä erilaisuus saisi säilyä seuraavallakin sataluvulla.

Pieni lainaus kertomuksesta, jonka otsikko on Ottaa hengen kiinni: "Ei se rakkahat ystävät naurata, on tämä elämä niin epäsiveelliseksi mulkkaantunu. Henkensä kaupalla saa näin vanheet miäs kuljeskella täälä alhos. Ja kun taas syyskaliamat ja pimiät ehtoot koittaa ja jos viälä sattuu liukkahat saappahat, niin palioko siinä tarvittoo. Kun tuollaanen naispeijooni vähä töyttää kupheshe, niin ketterit pystys ja olla hyvä vaan. Lipottele siinä sitten karkuhun."

Tuon lainauksen taustalla oli ollut lehtiuutinen, joka oli kertonut kuinka eräs miäsparka oli ollu leipäkaaraa fööräämäs, kun akkajunkkari oli kaapannu koko faarin, taluttanu niskasta kräsikköhö ja tehny tepoosensa.

Vaikea on näitä nauramatta lukea, vaikka ei tuota eteläpohojalaisuutta tämän enemmän mukanaan kanna kuin sitä minunkin sisuksissa on. Voi kyllä olla, että isolle osalle suomalaisista tuo murre on jo liian vaikeaa luettavaksi ja osa luetusta jää ymmärtämättä. Tekstin asiayhteydestä silti moni vaikeakin sana tulee ymmärretyksi ainakin suurin piirtein, vaikka kielen sanasto ei täysin olisikaan hallussa.

Alapään isopinko oli se juttu, joka Veljeskodin illanistujaisista tuli mieleen. Sen kertoma tapahtuma oli eri paljon mielenkiintoisempi kuin Veljeskodin bingohetki. Vaan enpä silti käy Alapään isopinkoa tarkemmin kertomaan. Annan tässä vain haasteen etsiä jokukaan Härmän Kustaan kirja jostakin kesälomalukemisiksi. - On ne vaan niin mukavia juttuja!

Tietoa siitä kuka tämä Härmän Kustaa oikein oli, löytyy tästä linkistä. Ja jottei yhdellekään tekosyylle olla hankkimatta Härmän Kustaan kirjoja luettavaksi jätettäsi tilaa, niin täältä niitä kirjoja kyllä löytyy. 

Härmän Kustaa: Ottaa hengen kiinni.
Sivuja 195.
Kustantaja Vaasa Oy, 1976.