Arto Juurakko: Lemmen leimahruksia

Toisinaan hyvä kirija ossaa tulla takasin kotia, vaikka sen maailmalle lähettäis. Ainakin tämä osasi. Laitan siis teidän - hyvät lukijat - silimien etteen Lemmen leimahruksia.

Onhan siitä jo aikaa jokunen vuosi, kun kirpparilla näin myynnissä tämän Arto Juurakon runokirjan Lemmen leimahruksia. Hinta vain 1:50!  - Ei siinä tarvinnut miettiä, että ostanko vaiko enkö osta. Tietenkin ostin, kun omani olin antanut joululahjaksi pojalle ja sen vaimolle.

Sitten meni taas aikaa ja poika pesueineen tuli sunnuntairuualle meille kotia. Olin juurikin lemmen leimahruksis ollu heti aamusta asti tuota vaimoani kohtaan ja niinpä siitä innossa hain hyllystä tämän Juurakon kirjan ja luin karjalanpaistin kyytipojaksi siitä ääneen yhden runon.
Sen runon luettuani kehuin pojalle ja sen vaimolle kuinka oli mukava, kun löysin tämän kirjan kirpparilta. - Minähän annoin sen omani teille lahjaksi.

Poika sanoi, että näytähän. Kirjassa oli vielä se kirpparin hintalappu takakannessa (niin kuin on vieläkin) ja poika sanoi, että sorry vaan, tämä on se sun antama lahjakirja joka me vietiin lukemisen jälkeen kirpparille myyntiin.

Niin kuin varmaan ymmärrät, niin olin ihan ilosta ymmyrkäisenä, kun tajusin, että rakas kirjani on nyt tullut takaisin kotiin! Eikö se Hellstenkin kirjoittanut sen kirjan, jonka nimenä oli, että 'Saat sen mistä luovut'? - Kyllä oli Hellsten oikiassa!

Suomalaista miestä kehutaan puhumattomaksi ja semmoseksi, jolta ei juuri tunteiden ilmauksia ainakaan rakkauden suhteen hevin tule. Juurakon kirja saa lukijan äkkiä vakuuttumaan, että kyllä suomalaisen ja ainakin eteläpohojalaisen miehen sisuskunnassa rakkauden tunteet leimahtelee voimallisesti. Ne ihan vain ettivät sopivaa ilmapiiriä tulostuakseen rakkauden kohteen kuultavaksi.

Juurakon murrerunot ovat suoranaista vakavahenkistä ilotulitusta rakkauden ja huumorin yhdistelminä. En usko, että tästä kirjasta ja sen tyylistä tykkääminen on omalla kohdallani aivan vain sen varassa, että sukujuureni ovat siellä Kauhavan ympäristössä eteläisellä Pohjanmaalla. Kyllä se tykkääminen taitaa olla siinä, että minussakin asuvat rakastuneen miehen tunteet löytävät kirjan teksteistä myönteistä ja tuttua vastakaikua. Runojen sanoituksiin on helppo samaistua.

Runojen nimet jo kertovat vahvoista tunteista: Taharon lähemmäs, Lemmen valakia, Rumakki saa rakastaa, Miätin sua, ku et oo täs, Läheesyys ja vielä esimerkiksi vaikka tämä runo: Pussates ei tekohampahia tarvita.

Nyt kun äitienpäivä on ihan pian taas tulossa, niin sitä puhumatonta miestä ajatellen, sinä vaimoihminen voisit ostaa miehellesi äitienpäivälahjaksi Juurakon runokirjan. Tämä Lemmen leimahruksia taitaa olla jo loppuunmyyty, mutta ainakin paria muuta yhtä hyvää on saatavissa.
Kun mies sitten ällistyneenä aukaisee äitienpäivälahjaansa paketista, niin voit sanoa niin kuin Ilkka-lehti oli kuulemma näitä Juurakon kirjoja kommentoinut, että  "Juurakon runoista voi pohjalaismieskin lainata herkkiä lauseita".
Ja jos tuo "pohjalaismieskin" ei satu kohilleen, niin laita selkeämpi osoite sanoillesi. Jospa se mies löytäisi Juurakon runoista sanoja, joilla voisi opetella rakkauttaan ilmaisemaan.

Nyt kun Lemmen leimahruksia on palannut kotiin, en sitä enää koskaan maailmalle lähetä. Taidan tänä iltana peiton alle mentyämme lukaista vaimolle vaikka runon Läheesyys. Sen runon lopussa Juurakko niin mukavasti runoilee kuinka

"hommatahan kapiampi sänky,
notta varmahan oomma
toistamma lähempänä
täs yhteeses elämäs
yälläki". 

Isosti suosittelen! Tätä lukiessa (ääneen vaimolleen) rakkaus piankin leimahtelee ite kullakin.

Arto Juurakko: Lemmen leimahruksia.
Kansi Leena Kilpi.                                                            
Sivuja 95.                     
Minerva Kustannus Oy 2010