Peder Olsen: Rukouksella parantaminen

Kirjan ensimmäinen lause jo haastaa väitteellään lukijan ajattelemaan : "Kysymys rukouksella parantumisesta tulee ennemmin tai myöhemmin ajankohtaiseksi useimmille ihmisille."

Ennen kuin kerron tarkemmin tuosta kirjasta, kerron oman kokemukseni, siitä miten rukous tuli ajankohtaiseksi. Olin saanut laskuvarjohyppykurssin 50 v. synttärilahjaksi.

Kaikki meni hyvin vielä siihen asti kun hyppäsin lentokoneesta kilometrin korkeudessa. Ensimmäinen ongelma oli siinä, että kun katsoin yläpuolelleni avautunutta laskuvarjoa, huomasin sen narujen olevan kierteellä.

Hyppykouluttajat olivat toki kertoneet tästäkin mahdollisuudesta sanoen, että jos hyppääjä ei saa kierteitä auki 600 metrin korkeuteen pudotessa, pitää ottaa varavarjo käyttöön. Nuo kierteet saattaisivat tehdä varjon ohjaamisen vaikeaksi...

Sätkyttelin siellä taivaalla aikani ja 700 metrin korkeudella kierteet avautuivat. Lopunkin matkan tulin sen verran vauhdilla, että kompuroin laskeutuessani. Löin käteni niin, että pikkusormen kämmenluu meni rikki ja ranteen yhdestä luusta lähti siru irti.  

Lääkäri hoiti kämmenluun lastoittamalla, mutta se ranteen siru sai lääkärin sanomaan, että kyllähän tuo voidaan leikata, mutta jos suinkin pärjäät niin emme leikkaa. Koskaan kun ei tiedä, että tuleeko ranteesta leikkaamalla parempi vai huonompi.

Lääkärin arvio oli, että loppuikäsi tuo ranne oireilee, se on selvä.

Kipsin poisottamisen jälkeen kämmen oli ok, mutta ranteeseen kävi aina tosi kipeää jos sitä vähänkään liikautti. Rukous parantumisen puolesta tuli minulle perin ajankohtaiseksi.

Sitten syksyllä meillä oli kolmen seurakunnan yhteinen työntekijätapahtuma. Meitä oli vapaa-seurakunnasta, helluntaiseurakun-nasta, luterilaisesta seurakunnasta ja puhujavieraana oli Lontoosta erään anglikaaniseurakunnan kirkkoherra.

Loppu lyhyesti: erään raamatuntutkistelun jälkeen rukoiltiin sairaiden puolesta. Ryhmässä, jossa olin, oli lisäkseni kaksi luterilaisen kirkon työntekijää. Heillä ei ollut sairauksia, joiden puolesta rukoilla, mutta minulla oli se ranne. Lyhyt rukous: Jeesus paranna tämä Esan ranne, anna terveys.

Siinä se oli. Kipu ei lähtenyt heti, mutta noin viiden minuutin kuluttua kipu oli pois. Eikä se ole takaisin tullut. Parantumisesta on kohta yhdeksän vuotta ja parantuminen on ollut pysyvää.

Kirja, jonka esittelen, on vanha. Olisin toki voinut ottaa hyllystäni monta tuoreempaakin, mutta jokin tässä 1951 suomeksi painetussa kirjassa kiehtoi niin paljon, että otin tämän. Sen kirjoittaja on norjalainen pappi Peder Olsen ja kirjan nimi on 'Rukouksella parantaminen'. Sen on kustantanut luterilainen Suomen Lähetysseura.

Kirjoittaja lähtee siitä, että jos kysytään parantaako Jumala sairaita vastauksina rukouksiin, niin tähän kysymykseen täytyy lähteä ensin hakemaan vastausta Raamatusta.

Hän käy läpi Uuden testamentin tekstejä ja sitä kuvaa mikä sieltä nousee parantamisesta. Sitten hän menee kirkkohistoriaan ajanlaskumme alkuun ja nostaa sieltä kirjallisia todisteita, että silloin sairaita parannettiin rukouksella. Sieltä tullaan sitten pikkuhiljaa kohti tämän kirjan kirjoittamisen aikoja, ja Olsen kertoo, kuinka kaikkina aikoina Jumala on parantanut vastauksena rukouksiin.

Kirjan takakannesta voi lukea, että "kysymys rukouksella parantamisesta on ollut viime vuosien kiistellyimpiä aiheita kristittyjen piirissä". Asia on siis aina herättänyt keskustelua ja jopa väittelyä. Se mitä aiheesta on viime aikoina mediassa kirjoitettu, ei siis ole mitään uutta, vaan paremminkin vanhan kertausta. 

On ihan hyvä kysyä, että onko Jumala olemassa ja jos on niin parantaako Jumala sairaita? Samalla on hyvä sen verran tutkia historiaa, että sellaisia parantumisia, joita ei ole voitu mitenkään selittää, on tapahtunut kristillisen seurakunnan piirissä aina. - Selittää? Sanomme selitykseksi, että Jumala parantaa edelleenkin vastauksena rukouksiin. Siinä on samalla kertaa paljon selittämätöntä, mutta sitä ei voi kieltää, etteikö paranemisia tapahtuisi.

Myönnän kyllä. että "väärennöksiä" ja luulottelua on aina rukouksella parantamisen tiimoilla ollut, mutta onko tuo nyt mikään ihme? Ihme on se, että ihan aitoja paranemisia tapahtuu. Sitä ihmettelen itsekin tässä tietokoneen näppäimistöä naputellessa. Minulle se on ihme, että ranteeseen ei käy kipeää.

Tätä Olsenin kirjaa näyttää olevan vielä myynnissä netin antikvariaateissa ja on siitä otettu uudempikin painos joskus 80-luvulla.

Jos aihepiiri kiinnostaa, niin mars mars paikalliseen kirjastoon ja sieltä mukaan kassillinen tämän aihepiirin kirjoja. Yksi tuoreempi on vaikka Peter H. Lawrencen Henki, joka parantaa. Se on Päivä Oy:n kustantama vuodelta 2011.

Olsenin rohkaisemana ja oman kokemukseni siivittämänä sanon tähän loppuun, että jos olet sairas, niin rukoile. Mene vaikka johonkin seurakuntaan, jossa rukoillaan sairaiden puolesta ja pyydä heitä rukoilemaan puolestasi.

Peder Olsen: Rukouksella parantaminen
Suomentanut Singnild Tennberg
Sivuja 189.
Suomen lähetysseura 1951