Phlip Yancey: Mikä armossa on niin ihmeellistä?

Pääsiäisviikon merkeissä ajattelin esitellä kirjan, jonka sisältö on ihan yhtä pääsiäisen makuinen kuin suomalaiselle mämmi. - No, myönnettävä kyllä on, että mämmin maku on markkinavoimien ponnistuksin saatu leviämään jo pikkusen pääsiäisen kahta puolen.

Kirja on Philip Yanceyn Mikä armossa on niin ihmeellistä. Onhan nimittäin niin, että pääsiäisen keskeinen sanoma on juuri armo ja anteeksiantamus. Ja eikö niin, että kukaan meistä ei haluaisi elää maailmassa, jossa ei tunnettaisi armoa ja anteeksiantamusta?

Kirjan vieressä on vanha taulu, jonka joskus 1995 ostin Teuvalta huutokaupasta. Minulle taulun taakse kirjoitettu teksti, jossa kerrotaan, että taulu on kotoisin kaatopaikalta, on aina ollut puhutteleva. Joku kai sen oli sinne hyljännyt...

Yancey on amerikkalainen kristitty kirjailija, jonka kirjoja on paljon käännetty myös suomeksi. Hänellä on usein kirjoissaan sellainen toimittajatyylinen ote, jossa hän todella tutkien menee syvälle kulloiseenkin aiheeseensa. Niinpä tämä armokirjan tekstikin on tiukasti elämässä kiinni olevaa ja se kysyy yhä uudelleen ja uudelleen, että mitä armo on ihmisen arjessa, miten se näkyy käytännössä.

Yancey ei paneudu vain Jumalan armoon ihmistä kohtaan, vaan haastaa ihmisiä olemaan armollisia ja anteeksiantavaisia toisiaankin kohtaan. Lukija joutuu tosissaan miettimään myös sitä, että mihin saakka armo riittää. Riittääkö armo peittämään ihmisten hirmutekoja? Voiko armo olla ratkaisu ihmisten kokemaan vääryyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen?   
 
Kirjoittaja toteaa, että armossa ja anteeksiantamisessa ei toteudu oikeudenmukaisuus! Armo ei kysy, että mikä olisi tässä ja tuossa tapauksessa oikeudenmukainen ratkaisu, vaan armon saa ihminen (jos saa - ihmiset kun eivät aina ole armollisia toisiaan kohtaan), joka ei armoa ansaitsisi, ihminen, joka ei voi ja jonka ei tarvitse mitenkään hyvittää saamaansa armoa ja anteeksiantamusta. Siinä mielessä armo on vastoin kaikkea inhimillistä ajattelua.

Yanceyn ajatus on myös se, että armolla on parantava vaikutus. Se parantaa sitä ihmistä, joka saa armon, vaikka ei sitä ansaitsisi, mutta se parantaa myös ihmistä, joka osoittaa armoa toista kohtaan. Jos armon vastakohdaksi ymmärretään kosto, niin armon parantava vaikutus tulee heti ilmeiseksi.

"Minä en anna ikinä tätä anteeksi", on ihan ymmärrettävä reaktio joissain tilanteissa. Mutta vaikka se on ymmärrettävä, niin se on yleensä henkisesti aika tuhoisa sekä anteeksiannon toiselta kieltävälle ihmiselle että yhtä lailla tuhoisa sille, jolta anteeksiantamus kielletään.  

Vielä Yancey ottaa myös kristillisen seurakunnan valokeilaan ja haastaa miettimään, että näkyykö armo seurakunnassa siinä mitassa ja laadussa kuin siitä saa lukea Raamatusta. "Kristinuskoon kuuluu periaate vihata syntiä, mutta rakastaa syntistä", kirjoittaa Yancey, mutta samalla ihmettelee, että miten on mahdollista vihata ihmisen tekoja vihaamatta samalla ihmistäkin? Hänen mielestään Jeesus oli esimerkki siitä, että tämä on kuitenkin mahdollista.

Armon Jumalalta vastaanottanut ja kokenut voimaantuu osoittamaan armoa ympärillään oleville ihmisille ja samalla hän saa myös nähdä armon parantavan vaikutuksen niin omassa kuin armahtamiensa ihmisten elämässä.

Yanceyn kirjaa Mikä armossa on niin ihmeellistä? on helppo suositella jokaiselle. Se ei ole mikään saarnakirja, vaan se on helppolukuinen kirja raamatullisesta aiheesta, joka jollain tapaa koskettaa aivan jokaista ihmistä olipa ihminen kristitty tai ei.

Kirja saa lukijan ihastumaan armon suuruudesta, vihastumaan armon laajuudesta, se saa miettimään sitä kuka oikein alunperin keksi armon, miksi ihmisen olisi tarpeen oppia armahtamaan ja anteeksi antamaan - armahtamaan itseään ja armahtamaan toisia ihmisiä.

SUOSITTELEN ihan isoilla kirjaimilla!
 
Philip Yancey: Mikä armossa on niin ihmeellistä?
Suomentanut Pekka Nieminen.
Sivuja 324.
Aika Oy 1998