Aune Mikkonen: Kotona viidakkokylässä

Kirja Kotona viidakkokylässä kertoo tapauksen, jossa nainen joutuu miettimään kristityn aviomiehensä rakkaudettomuutta vaimoaan kohtaan. Vaimo kertoo huolensa lähetystyöntekijälle, joka ihmettelee, että miten niin miehesi ei rakasta sinua? Vaimo vastaa surullisena, että mies on kyllä muuten hyvä, mutta hän ei koskaan lyö minua.
Kirjan kotikylä on Papua-Uusi-Guinean viidakossa, ja kylän vanhan kulttuurin mukaan mies, joka ei lyönyt vaimoaan kohtuullisesti, ei välittänyt vaimostaan.

Papua on siitä erikoinen valtio, että sen kuusi ja puoli miljoonaa asukasta puhuvat 832 eri kieltä äidinkielenään. Ongelmana on se, että yli puolella noista kielistä ei ole kirjoitettua muotoa, ei kielioppia eikä tietysti mitään luettavaa tekstiä.

Kirja kertoo  kuinka Pirkko Luoma lähti kolmikymppisenä raamatunkäännöstyöhön Papualle vuonna 1978 ja asui siellä aivan vähää vaille kolmekymmentä vuotta.  Papualla hän löysi kotikylänsä urim-heimon keskuudesta, opetteli työtoverinsa kanssa heimon kielen, teki kielelle aakkoset ja kieliopin ja samalla he alkoivat kääntää raamattua heimon kielelle.

Me joilla kirjoitettu äidinkieli on "aina" ollut, emme ihan helposti tajua kuinka suuriarvoinen lahja se on meille. Luoman tarinan luettuaan ymmärrys oman kielen merkityksestä ainakin jonkin verran aukeaa.

Usein kuulee kritisoitavan lähetystyöntekijöiden työtä sen suhteen, että miksi ei niiden ihmisten siellä kaukana anneta olla rauhassa, vaan mennään tuhoamaan heidän kulttuuriaan. Joskus tuo kritiikki on varmaan ainakin osaksi oikeaan osuvaa, varsinkin jos kristillisyys on mielletty vain länsimaisen kulttuurin viemisenä kaukaisiin maihin.

Kotona viidakkokylässä kertoo paikallisen kulttuurin hyviä puolia tukevasta lähetystyöstä. Oman kirjakielen luominen oli aivan ykkösjuttu urimilaisille ja jo se edelleenkin vahvistaa heidän omaa identiteettiä.

Kristillinen usko ja Raamatun tekstit äidinkielellä luettuna toki muovaavat kulttuuria. Osa heimon kulttuuria oli henkien pelko, joka leimasi heimon koko elämää. Siihen kristillinen usko toi sanomaa hyvästä Jumalasta, joka on voimakkaampi kuin nuo pelottavat henget. Monet urimilaiset saavat oppia tuntemaan Jumalan, jota ei tarvitse pelätä, koska Jumala on rakastava ja hyvä Jumala.

Kulttuuri muuttui siltäkin osin, että miehen ja vaimon suhteen hyvyyttä ja keskinäistä rakkautta ei enää tarvinnut vahvistaa sillä, että mies löi vaimoaan. Pikkuhiljaa hyväksyttiin, että rakkaus ei tarvinnut merkikseen vaimolle annettua kohtuullista selkäsaunaa.

Urimin kielessä heijastuu luonnon ehdoilla elävän viidakkoheimon elämä. Se tekee itämaisen kulttuurin keskellä syntyneen Raamatun kääntämisen perin haasteelliseksi. Kaikille Raamatun sanoille ei ollut urimissa selkeää vastinetta ja sopivan sanan löytämiseksi piti kääntäjien tehdä paljon töitä. Yksi esimerkki tästä: sapatti. Se käännettiin urimiksi ilmaisulla päivä, jolloin istutaan hengähtämään. Parannuksen tekeminen on mahan kääntämistä ja katkeralla ihmisellä on paha maha. Sisuksien kääntely tarkoittaa urimin kielessä ajattelemista.

Jos haluat katsoa miltä urimin kieli näyttää kirjoitettuna, niin klikkaa tästä tai tästä.
Hyvä artikkeli Papuan kielitilanteesta ja raamatunkäännöstyön vaikutuksesta on myös tämä Suomen ulkoministeriön sivulta löytyvä juttu.

Kotona viidakkokylässä on kuvaus Pirkko Luoman elämästä ja kutsumuksesta, mutta samalla myös kuvaus lukijalle oudosta kulttuurista ja Jumalan sanan elämää positiivisesti muuttavasta vaikutuksesta.

Pirkon lähettäjinä olivat Suomen Lähetysseura ja Wycliffe -järjestö. 

Aune Mikkonen: Kotona viidakkokylässä. Pirkko Luoma Papua-Uudessa-Guineassa.
Sivuja 176.
Suomen Lähetysseura 2014.